Perse

Kirjoittaja ville
Lukuaika 3 min
28.07.2022

”Tällä lapsella ei ole persettä.”

Juhanilla oli tapana käydä aina torstaisin työpäivän jälkeen yksillä työkaverinsa Eeron kanssa. Torstai oli ainoa päivä, joka sopi Eerolle, koska silloin kumpaakaan hänen lapsistaan ei tarvinnut kyyditä mihinkään harrastukseen. Puolisen vuotta sitten Juhani oli paljastanut Eerolle, että heidän perheeseensä odotettiin pian perheenlisäystä, esikoispoikaa, ja siitä päivästä lähtien Eero oli jakanut auliisti iskäneuvoja vanhemman uraansa valmistautuvalle Juhanille, halusi tämä niitä tai ei.

Viikkoa ennen synnytystä miehet olivat tapansa mukaan istuneet Jarpan Pubin toiseksi viimeisen ikkunapöydän ääressä ja keskustelleet asioista, lähinnä perheestä ja vauvoista. Yllättävän paljon Eero muisti vauva-ajoistakin, vaikka nuorempi hänen lapsistaan oli hänkin jo pian kolmetoistavuotias. Puheeksi tuli itse synnytys ja siihen liittyvät komplikaatiot. Eero kertoi, että heidän ensimmäisen poikansa Aaron kohdalla oli käyty lähellä vakavia asioita kaulan ympärille kiertyneen napanuoran muodossa. Seitsemän pisteen lapsi se oli kuitenkin ollut. Juhani huomasi ajattelevansa, olikohan kuolleiden vauvojen pistemäärä normaalisti kuusi, mutta haihdutti ajatuksen välittömästi mielestään huonoa onnea tuottavana. Toisen lapsen kanssa olikin ollut vielä tukalammat paikat, koska raasu oli jäänyt lantioistaan kiinni Jaanan vaginaan tai mihin lie, eikä kaikista yrityksistä huolimatta irronnut mitenkään. Lopulta sairaalahenkilökunnan oli pitänyt työntää vauva takaisin kohtuun, josta se oli sitten otettu keisarinleikkauksella. Tämän operaation ajaksi Eero oli katsonut parhaaksi siirtyä ulos tupakalle, koska hän ei kestänyt katsella.

Mikä tahansa saattoi siis mennä synnytyksessä pieleen, tai sen jälkeenkin. Eero kertoi myös veljenpojastaan Jannesta, joka olikin kuusitoistavuotiaana päättänyt, ettei halunnutkaan olla Janne vaan Janika. Kymmenen sormea ja varvasta eivät merkinneet paskaakaan, jos jotain muuta oli vakavasti vialla. Ei sitä mistään ulokkeista voinut päätellä, syntyisikö maailmaan ihan normaali ihminen tai tulisiko sieltä joku alkoholisti, homo tai herranenaika kepulainen. Kepulaisena Juhanin teki mieli sanoa jotain, mutta kepulaisena jätti sanomatta.
Nyt Juhani puristi hikisellä kädellään avovaimonsa Sinikan yhtä hikistä kättä ja tuijotti tiukasti seinällä roikkuvaa kissanpentutaulua, koska ei ollut varma oliko soveliasta tuijottaa vastasyntynyttä, usein kuulemma veristä ja limaista vauvaa. Hän kuuli Sinikan sanovan, että mitä ja toisti sanan itsekin. Kätilö oli sanonut jotain ja piteli nyt sylissään pientä pyyhekääröä vauhkon näköisenä.

”Anteeksi, minä… Tohtori, jos te..?”

Hetki sitten huoneeseen patsastellut lääkärin näköinen mies raotti pyyhettä ja katsoi, eikä ilmekään värähtänyt. Se yskäisi hieman ja näytti miettivän sopivia sanoja.

”Mitä nyt? Onko kaikki kunnossa?” Sinikka hätääntyi heti ja puristi Juhanin kättä ainakin tuhannen newtonin voimalla.

”Auts.” Sanoi Juhani.

Lääkäri yskäisi uudelleen ja selvitti kurkkuaan.
”Näyttäisi siltä, ettei tällä lapsella ole takapuolta.”

Juhani halusi enemmän tietoa, muttei ollut riittävän älyissään rakentaakseen järkevää lausetta.
”Mitä, niinku sitä reikää vai? Miten se sitten pas… kakkantaa?”

Sinikka läpsäisi Juhania reiteen vapaalla kädellään. Muista kielenkäyttö.

Juhani kohautti olkiaan ja näytti avuttomalta. ”Ulostaa?”

Lääkärin ilme oli hämmentynyt.
”Lapselta siis puuttuu takapuoli kokonaan, mutta ei hätää.” se valehteli ja joutui poistumaan hetkeksi paikalta.

Eero laski tyhjän tuoppinsa kulahtaneelle pahvialuselle.
”No, mitä sitten kävi?” se kysyi äänensävyllä, joka kuulosti Juhanin korvaan lievästi vahingoniloiselta.

Juhani aprikoi hetken, pitäisikö edes kertoa, mutta kyllähän totuus viimeistään firman saunaillassa selviäisi. Hän nojautui lähemmäs ja vilkaisi ympärilleen varmistaen, ettei kukaan muu ollut kuulolla.
”Perseensiirto. Se oli ainoa mahdollisuus.”

”Mitä, siis niin kuin sydämensiirto, mutta vain…”

”Jep, mun perse siirrettiin Jasmine-Ellinooralle. Sinikan perse ei kuulemma ollut yhteensopiva, mutta mun oli.”

Eero ei osannut sanoa mitään. Tuijotti vain.

”Sanoivat, että se vähän sulautuu iän myötä, mutta kyllä sillä koko ikänsä tulee olemaan aikuisen miehen perse, tyttörukka. Kyllä me sitä kuitenkin rakastetaan tosi paljon kaikesta huolimatta.”

Eero jatkoi tuijottamista hetken, mutta keksi sitten edes jotain sanottavaa.
”Miten sä sitten..?”

Juhani nousi nopeasti seisomaan. ”Mä en halua puhua siitä. Otetaanko toiset?”

ville

Kirjoittajan muita novelleja

Vili ja Kalle

Tarha-aamu

SUODATA SUODATA