Joulunalusviikolla
kiirettä piisaa tontuilla
Pohjoisessa pajassa käy hurja kuhina.
Tontut rakentaa, kokoaa, kasaa ja neuloo,
huonot, rikkinäiset lelut joukosta seuloo
Laaduntarkkailuosastolla
on virhemarginaali nolla
Sieltä vain parhaimmat
lelut matkaa jatkavat
pukinkonttiin ja koteihin,
pienten lasten sydämiin
On osastolla hommissa
myös kaksi vanhaa tonttua
Ei heihin millään tartu joulun henki,
kumpikin mielestään vain pukin renki
Nopeasti he sutaisten,
hoitavat hommansa rimaa hipoen
Päätyy konttiin jopa tassuton nalle
Pettyy jouluaattona pikkuinen Palle
”Pitäisköhän ottaa lopputili”
Miettii tonttu nimeltään Vili
Toinen tontuista, nimeltänsä Kalle,
haikailee ja tuumii
”Jäisinkö liiton päivärahalle”,
leimaten hyväksytyksi päätöntä Muumii
Mut’ pian alkaa hulina,
ja pajan tahti rikkoutuu
Alkaa kuiske ja hermostunut kuhina:
”Pukki saapuu, pukki saapuu!”
Ovi aukeaa, ja sisään astuu
mies jolla on vetovastuu
Korvatunturin johtava elin
viheltää hetkeksi poikki pelin
”Lepo vain, jatkakaa.
Joulu pian jolkottaa.
Tulin vain parille sanalle.
Missä ovat Vili ja Kalle?”
Valkoisiksi naamoiltansa
valahtavat mainitut
Mielessään pakkaavat jo tavaroitansa.
Nyt taisi tulla potkut.
Pukki vetää sivummalle tontut tuskanhikiset
”Tulehan tänne, Kalle. Ja mitä sinä Vili vikiset?”
”Olen peloissani, sir.” kertoo Vili kauhuissaan.
”Taisin jo luulla tovin, että lopputilin saan!”
Pukki naurahtaa ja taputtaa Viliä olalle.
”Ehkä on parasta korjata luulo oikealle tolalle.”
”Maailma muuttuu”, sanoo pukki
”Ja lelut siinä samalla.”
Niin kuin esimerkiksi tämä leikki-trukki
Se on nykyään radio-ohjattava.
”Sitten on tämä suosittu nalle.
Sekin pitää uusia.
”Ymmärrän”, nyökyttää Kalle
ja Vilikin jo tajuaa.
”Ottakaa nämä tarvikkeet, on nalle modernisoitava.”
Sanoo pukki ojentaen tontuille kaksi laatikkoa.
Sitten vielä teroittaa:
”Ei muita välineitä käyttää saa.”
Vain näillä pitää pärjätä
näillä uusi nalle väsätä.”
”Joka paremman nallen rakentaa,
voittaa kaksi juttua:
Voittonalle kodin lasten luota saa,
ja sen tekijä saa tuurata päätonttua.”
Molemmille tontuille
päätontun edut kelpaisi.
Saisi enemmän syödä kinkkua,
ja uuden reen lahjaksi.
Kuuluu vain viuhahdus, kun tontut jo liitäen
juoksevat nalleja rakentamaan silmät kunniaa kiiltäen.
Pajoillensa päästyään tontut melkein suuttuu:
Laatikoista tärkeitä nallentekotarpeita puuttuu!
Vili ei löydä nallen nappisilmiä mistään,
ja Kalle pumpulia etsiessään silmää siristää.
Ihmeissään molemmat
kännykät taskuista nappaavat.
”Lainaa silmät”, sanoo Vili. ”Lainaa täyte”, sanoo Kalle.
”Muuten menee pipariksi nalle!”
”En lainaa!” tontut lujasti karjuvat,
ja vahingoniloisina töihinsä palaavat.
”Ähäkutti”, miettivät molemmat
ja mielessään voittoa juhlivat.
Vili silmät tekee napeista rumista
ja Kalle nallen täyttää sahanpuruista.
”Saa välttää”, miettii Kalle.
Ei yhtään pöllömpi nalle.
”Ihan kiva”, tuumii Vili,
Mielessään herkullinen kinkkutili.
Mut’ yöllä tontut unettomina pyörii,
ajatukset nallen ympärillä hyörii.
Kalle miettii nallensa kovaa olemusta,
ja Vili omansa pelottavaa tuijotusta.
Lapset varmasti pettyvät syvästi,
ja sanovat ihanalle joululle ”Hyvästi!”
Tonttujen silmät kostuvat,
ja he pikaisesti pedeistään poistuvat.
Yön pimeydessä hiippailevat toistensa pajoihin
ja puuttuvat osat lisäävät toistensa nalleihin.
Sivuseikkoja ovat kunnia ja voitto,
kunhan lapsilla on onnellinen joulun koitto.
Tyytyväisinä konsanaan
tontut menee nukkumaan
ja aamulla pukin puheille kiiruhtaa.
Pukki hetken nalleja tutkii, otsaa rypistää,
partaa haroo, leukaa hieroo ja lelut sivuun siirtää.
Kalle ja Vili paikoillansa eivät malta pysyä.
”Mitä pidät nallesta, pukki?” tekisi jo mieli kysyä.
Pukin mielestä nyt on aika
paljastaa tontuille joulun taika.
”Tapahtui juuri niin kuin toivoin
kävi aivan niin kuin uskoin.
Eilen teitte työnne tuskalla ja vaivalla,
nyt keskityitte toimeen rakkaudella ja ilolla.”
”Epäitsekkäästi teitte,
siis molemmat voiton veitte.
Kävi teillä hyvä flaksi:
on meillä päätonttuja nyt kaksi!”
SUODATA
