Haavekuvia

Kirjoittaja talvitalvikki
Lukuaika 1 min
12.01.2023

Olet niin vitun sekaisin ettet itsekään tiedä miten solmut saa auki. Olet lellikki uusavuton kiero lurjus joka menee sieltä mistä helpoiten pääsee.
Turha selittää. Älä nyt sano mitään! Suksi vittuun nyyhkyttämästä, olet pilannut kaiken. Olet kylmäsydäminen huora ja niin saatanan itsekäs että ällöttää. Tuollaista ei voi rakastaa, mene muualle niiden kirjallisuusnerojesi kanssa, niiden filosofiskasvatustieteellisten mukasyvällisten epäaitojen hippiesi kanssa. Niiltä et saa todellista elämää, rakkautta, tasapainoa.
Etkö saatana ymmärrä että olen aina rakastanut sinua ja vain sinua. Tämä ei voi enää jatkua, tämä loppuu nyt.

Tuntuu epäreilulta kun et tiennyt, kun olit nuori ja naiivi. En minäkään osannut mutta halusin. Halusin niin perkeleesti. Näin sinut ensimmäisen kerran ja tiesin sen, mietin vain kelpaanko.
Muistatko kun pilkoimme liian suuria porkkanoita ja olit kuvassa maailman kaunein. Tunsin että haluat myös, olin löytänyt sen mistä unelmoin. Tunsin että jumalat ovat näin tarkoittaneet, vihdoin kärsimykseni palkitaan. En tajunnut että niin on vain elokuvissa, että oikeasti se vaatii kaiken.

En tajunnut että sinä käytit minua, käytit kasvualustana ponnahduslautana mallina normaalista elämästä. Et oikeasti halunnutkaan et vain tiennyt muusta. Avasin sinulle oven mahdollisuuksiin, kannustin sinua vaikka vaadinkin, huomasin kyllä että olet herkkä. Olit liian herkkä, kokematon, lusikka suussa syntynyt mutta se oli ruosterautainen ja vähän vääntynyt.
Uskoin silti sinua en voinut kuvitella että joku olisi niin epärehellinen itselleen. Annoit minulle korvaavia kokemuksia ja pistin parhaat puoleni esiin ja kaikki likoon.
Kunnes et enää antanutkaan vaan vedit taaksepäin.

talvitalvikki

Kirjoittajan muita novelleja

Tähdenlento

Hyppyrissä

SUODATA SUODATA