Näen vain mustaa kun tulemme sisään. Pimeys on nielaissut äänetkin, mökki on ikiaikaisen tyyni ja rauhallinen. Hetken ajan ovi voisi viedä minkälaiseen ihmemaahan tahansa.
Muutamassa sekunnissa silmät kuitenkin hahmottavat tutut muodot ja etäisyydet. Vintin rappuset ja pienen eteisen rajat. Kopistelemme viimeiset lumet kengistä mahdollisimman lähelle ulko-ovea ja jätämme siihen myös kengät. Kuin hiljaisuuden vahvistukseksi sisäovi voihkaisee kerran avautuessaan.
Muistaisin äänen vielä vanhainkodissa.
Tuvan ikkunasta kuun kajo sinertää vanhan vierassohvan ja ikkunalaudan. Tiedän pimeässäkin että ikkunalaudalla kuvassa mies ratsastaa hevosella sisään taloon, kuvan erikoisuus on kait saanut sinut säilyttämään kuvaa näkyvällä paikalla. Pidät siitä että vieraat kiinnittävät siihen huomionsa.
Sytytän taskulampun, istun sohvalle ja alan seuraamaan sivusta kun väkerrät ison, maitolasisen öljylampun kanssa. Autan tehtävässä valollani. Öljylamppu roikkuu pienen neliönmallisen keittiönpöydän päällä, se on kaunis ja toisesta ajasta. Niin kuin koko tämä talo. Kylmähuone, puuhella ja vintin lasivilla. Ulkohuussi ja kantovesi, kaukaa toisesta ajasta.
Tässä nyt kuitenkin säädät valoa kirkkaammalle, jotta voimme sammuttaa taskulampun ja säästää paristoja. Valo alkaa hiipiä ensin pöydän reunojen yli lattialle, siitä se lähtee kohti hellaa, seiniä ja lopulta kohti Tolstoin kuvaa ja samovaarin kylkeä. Katonrajan lukinseitit jäävät hämärään.
Otan vihkoni ja kynän esiin, piirrän eläimiä odotellessani. Välillä katselen kuinka laitat klapeja hellaan, tarkastat pellit, sytytät puut palamaan ja käärit sätkän. Katselen kuinka istut hiljaa tupakalla hellan luukun ääressä. Mitähän mahdat miettiä? Sitten otat paistinpannun ja asetat sille kolme lihapiirakkaa pussista, siirrät pannun kuumalle paikalle. Hellan lämpö aiheuttaa minulle kylmänväristyksiä, hevosen pää alkaa hahmottua paperille.
Matka pääkaupungista mökkiin kurnii mahassa. En jaksa piirtää. Etsin jo pelikortit hyllystä ja jaan ne itselleni pasianssiin. Myöhemmin pelaisimme seiskaa ja maijaa pähkinäsuklaata syöden. Sitten kömpisimme kamariin nukkumaan, vierekkäin ja ihan kuin retkellä. Hampaat pesisimme jos muistaisimme.
Hellassa puut rätisevät ja käsissäni kortit kahisevat, olen tottunut olemaan hiljaisuudessa. Välillä haet kylmähuoneesta ketsupin tai voita, huolehdit siitä etteivät piirakat pala. Vieno sätkän tuoksu on täyttänyt tuvan, ajattelemme molemmat omiamme.
Kun myös piirakat alkavat tuoksua, otat meille lautaset pöytään ja alamme syödä.
SUODATA
