Oli vaikea lähteä kuvaamaan sitä todellisuutta missä Eero eli, koska hän eli kahden maailman välissä. Hän koki usein epätodellisuutta, koska hän ei saanut otetta kummastakaan maailmasta missä hän oli. Ympäröivä fyysinen maailma, minkä hän koki oikeaksi maailmaksi, oli jotenkin pois sijoiltaan tai hän ei vain ollut astunut siihen sisälle kunolla. Äänten katoaminen ja rakennusten väreily oli Eerolle ensi merkkejä vallitsevan todellisuuden vaihtumisesta. Kun kysyin Eerolta millainen se toinen todellsuus oli, hän vastasi, että sen kuvaaminen tämän maailman käsittein oli mahdotonta. Eeron olemus kuitenkin puhui omaa kieltään. Aihe oli tuonut hänen silmiinsä pistävän kiillon, hänen alahuulensa oli vetäytynyt taaksepäin ja hän oli huomaamattaan nostanut, kuin jossakin riitissä, molempien käsiensä kämmenet kohti taivasta. Henkilökohtaisesti en halunnut kysyä Eerolta enää mitään. Minulle riitti, että hän toi firmaan uusia asiakkaita, ihan sama mistä.
SUODATA
