Minä olen hyvin pieni. Hauki on hyvin iso. Hauki näkee minut vedessä ja saa päähänsä syödä minut. Ei se mitään siinä pohdi. Se tulee ja syö minut. Ehkä pääni ei ole vielä vioittunut niin pystyn vielä ajattelemaan kun olen jo kalan vatsassa. Ehkä ajattelen, että kohta kuolen. Tuskin ajattelen sitä kuinka huomenna istutan omenapuun tai miten ilahdutan naapurin Kaisaa suoralla eroottisella vihjauksella. Ehkä maailman kaikki asiat tuossa viimeisellä hetkellä selkenee ja saan varmuuden ja tiedon totuudesta niin että ilolla vedän kaikkea sitä moskaa keuhkoihini, sätkin aikani ja kuolen pois. Tai ehkä löydän kuuluisan ilmataskun. Isken naamani siihen ja odotan, että hauki oksentaisi minut kuivalle maalle. Minun on pakko myöntää, että sekin on mahdollista. Kuinka toivonkaan pääseväni kuivalle maalle! Että joku toisi viltin hartioitteni ympärille, antaisi lasin kuumaa rommia ja puhuisi sanoja mitä ei ole lupa ääneen lausua.
SUODATA
