semminki
Heikko mätsi
Väinö sanoi olevansa hyvä poika. Kuuliaisesti hän antoi kätensä sidottaviksi. Kun sidokset sängyn päätyyn oli tehty, Laura huoahti helpotuksesta. Vapaus oli koittanut. Enää ei tarvinnut esittää mitään. Hän siirsi tuolin […]
Leveä kaistale takametsää oli hakattu. Se oli kuin kiinni jääneen Tainan kynnetty selkä. Ikävä katsoa tuollaista raiskattua maisemaa. Pitäisi kirjoittaa taas johonkin lehteen. Mutta sitten he nostavat hänen asiansa esille. He tekevät sen vaikka asia oli jo vanha ja käsitelty. Parempi olla hiljaa – kompuroida tässä ilmestyskirjan helvetissä. Kuka se oli, joka istui hajareisin irstauden malja kädessä? Joiko se siitä? Ah, kuinka hän haluaisikaan naida Tainaa! Nuolla häntä, imeä ja niellä kaikki elämän nesteet! Katso nyt, ei mitään; ei sieniä, ei marjoja, kaikki pilalla, yhtä lopunajan meininkiä.
SUODATA