Mauri katsoo maailmaa ulkopuolisena, ikään kuin ikkunan läpi. Hän vain täyttää ne pakolliset elämän perustarpeet, että hän pysyy hengissä. Hänen oma kehonsakin on kuin jokin ulkopuolinen kone jota hänet on jostain syystä pakotettu ruokkimaan; ja jos hän ei sitä tee, hän saa siitä kärsimyksen osakseen. Ei hän edes tiedä missä hän itse on kaikessa tässä, ehkä joku näkymätön aineeton piste kehon yläosassa, takaraivon kohdalla. Sitten tulee tämä jokin joka varastaa kehon; Se rellestää ja irstailee jättäen kaiken jälkipyykin hänelle ikään kuin hän olisi vastuussa siitä mitä se jokin on mennyt tekemään.
SUODATA
