Hymähdit huonolle vitsilleni, kun olimme kahden keskellä juottolan tanssilattiaa. Oli perjantai-ilta. Minua ärsytti ulkoisesti, sisäisesti kihelmöi läpi sormien kohti korvia. Sinä huomasit sen ja tartuit käteeni, päästämättä irti. Sinun katseesi huumaa sisäisen kauriini. Se kauris ei osaa juosta pois vaan sumu vie sitä naiivisuuden ytimeen. Nauraessani lihakseni ovat veltompia kuin syksyn märät lehdet pitkin Kuopion katuja; niin oli nytkin. En saanut otettasi irti kädestäni. Halusin tuntea hetken vielä tämän tunteen, kun fokuksesi oli täysin minussa.
Kun biisi oli soitettu loppuun sanoin meneväni vessaan. Absintti potki kusipään lailla kohti pientä sieluani. Hieman horjuen hölkän ja kävelyn sekaisin askelin pääsin vessaan, jossa viereisessä kopissa joku oksensi samalla rukoillen huomista darraa anteeksi. Sain oven jollain taialla kiinni ja availin housujeni nappeja. “kuka vittu tekee tällaisia housuja, joita ei saa edes auki” huusin humaltuneena. Kukaan ei vastannut minulle. Ketään ei tainnut kiinnostaa.
Kävelin takaisin mieleni hääalttarille. Missä suklaanruskeat silmät omaava sumu oli? Ympärillä oli pelottavan selkeää. Yhtäkkiä sumu valtasi koko huoneen mutta se ei yltänyt minun iholleni. Siinä välissä oli suojelusenkelini verisillä siivillä suojeltu raja, jota enkeli rukoili minun kunnioittavan. Rakas pieni, tämä sattuu vain hetken, mutta opettaa. Enkeli katsoi sieraimet suurina helvetin vihaisena kohti tätä jokaisen tytön unelmaa, joka oli itse asiassa nuoren tytön sielulle terävin lasinsiru millä silpoa kauniit koskemattomat kasvot. Romahdin lattialle rikkinäisten tuoppien lasinsirujen sekaan, nähdessäni hupparin selkää pitkin ratsastavat punaiset kynnet.
Kyyneleet juoksivat pelonsekaisin tuntein kohti sirpalemerta. Jokaiselle niistä oli annettu tässä maailmassa paikka ja aika. Paikka oli baarin lattia ja aika 3:26.
Enkeli raivostui nähdessään kyyneleet, jotka itkivät kanssani, mutta humaltuneelle kansalle yhtä kuin ensilumen ensimmäiset hiutaleet. Niitä ei ollut sekunnin jälkeen enää olemassakaan.
Mitä tein väärin itkin enkelille, joka otti minut tiukasti halaukseen. Pyytelin anteeksi nuorelle minälleni. En halunnut satuttaa sinua, mutta olemme taas eksyksissä. Katsoin kohti tanssilattiaa ja suutelit, mutta et minua. Itkua ei kuitenkaan enää tullut. Olin edellistä hetkeä taas vahvempi. Kasvoni kihelmöivät kohti itsevarmempaa ilmettä. Minua oli lyöty, mutta löisivät uudelleen…
Näin minusta kasvoi vahvempi ja vuolaampi sielu, joka virtaa sekunti sekunnilta muokaten ympärillä olevia sirpaleita vähemmän satuttaviksi. Pilasit ehkä iltani, mutta kulkiessani viiden vuoden jälkeen kotiin, olen kauniimpi kuin koskaan.
SUODATA
