Yöjuoksussa

Pohjoissavolaisessa korvessa vuonna 1998.

Markku pisti päänsä teltasta ulos. ”Ei näy valvojia, mennään.”

Markku ja Timo, 12-vuotiaat pojat, hiippailivat teltasta valoisaan kesäyöhön. Kari jäi telttaan nukkumaan, mutta Kari olikin himopartiolainen, joka ei rikkonut sääntöjä.

”Mennään Annan ja Jaanan telttaan”, Markku kuiskasi. ”Anna on hyvännäköinen.”

”Joo”, Timo sanoi. Hänestä olisi ollut parempi, jos Markku olisi sanonut Jaanaa hyvännäköiseksi. Anna nimittäin oli lyhyempi kuin Timo, ja Timo oli siksi ihastunut tähän. Markku olisi ihan hyvin voinut tykätä Jaanastakin, koska Markku oli Jaanaa pidempi, toisin kuin Timo.

Pojat pujahtivat tyttöjen telttaan. ”Me tultiin käymään.” Markku ja Timo kuuluivat poikalippukuntaan, Anna ja Jaana puolestaan tyttölippukuntaan, joten normaalissa partiotoiminnassa ei kontakteja sukupuolten välillä ollut. Parhaillaan oli menossa lippukuntien yhteinen leiri, joten vastakkaiseen sukupuoleen pystyi tutustumaan.

Tytöt olivat makuupusseissaan nukkumassa, mutta Anna ja Jaana nousivat istumaan. Teltan kolmas tyttö, Meri, jäi nukkumaan. ”Meri on himopartiolainen”, Jaana selitti.

”Mitä tehään?” Jaana jatkoi.

”Ollaan pullonpyöritystä”, Markku ehdotti.

Vaikka partioleireillä tyhjät limsapullot ovat yleensä ehtymätön luonnonvara, tyttöjen teltasta ei yhtään pulloa löytynyt, joten päätettiin pelata korttia.

”Pelataan Kiinalaista pokeria”, Timo ehdotti. Hänen isoveljensä oli ollut interreilaamassa ja oppinut pelin tapaamiltaan kiinalaisilta nuorilta.

”Miten sitä pelataan?” Jaana kysyi.

”Kaikki kortit jaetaan”, Timo sanoi. ”Saa pelata joko yksittäisen kortin, parin, kolmoset tai sitten viiden kortin pokerikäden. Muut pelaavat yhtä monta korttia, mutta korkeamman yhdistelmän. Jos ei voi, pitää passata. Kun kaikki paitsi yksi on passannut, se yksi aloittaa uuden yhdistelmän. Se voittaa, joka pääsee korteistaan eroon.”

”Emmä osaa”, Anna sanoi.

”Muistaksä kun pelattiin Kannonkoskella Dalmutia?” Jaana sanoi. ”Tää on ihan samanlainen peli.”

”Mut emmä osaa pokerikäsiä”, Anna protestoi.

”Me neuvotaan”, Jaana vastasi.

Peli alkoi. Timo pelasi heti viiden kortin suoran.

”Nyt hiljaa”, Jaana sanoi. ”Tuolta kuuluu askeleita.”

”Mä tunnistan nuo askeleet”, Markku kuiskasi. ”Se on Sissi.”

Timolla nousi pala kurkkuun. Sissi oli pelätyin leirin aikuisista; 12-vuotiaat laskivat lukioikäisetkin johtajat aikuisiksi. Sissi oli vartionjohtaja, joka ihannoi Yhdysvaltain armeijaa. Hänellä oli perhosveitsi, jolla hän teki temppuja, sekä Mag Lite -taskulamppu, jollaista Yhdysvalloissa jotkut poliisit käyttivät pamppuna. Sissi oli uhannut mäiskiä Mag Litellä perseelle, jos hän tapaisi jonkun yöjuoksusta. Vaikka Timo tiesi, että ruumiillinen kuritus oli oikeasti poissuljettu juttu, hän ei silti halunnut kohdata Sissiä yöjuoksussa.

Vähitellen askeleet menivät kauemmaksi. Timo tunsi olonsa huojentuneeksi.

”Nyt se meni”, Jaana sanoi.

Pelissä oli Annan vuoro. ”Mitä mä nyt pelaan?”

”Jos sulla on viisi korttia samaa maata, voit pelata ne, tai kolme samaa ja kaksi samaa. Tai jos ei ole, niin voit passata”, Timo neuvoi. Hän oli innoissaan kun pääsi puhumaan ihastuksensa kohteelle.

”Liian vaikeeta”, Anna sanoi. ”Mä passaan.”

Timo oli pettynyt. Hän oli yrittänyt neuvoa, ja Anna torjui hänen neuvonsa.

Peli jatkui. Jaana oli voittanut kierroksen värisuoralla ja aloitti seuraavan kierroksen yksittäisellä kolmosella. Hänellä oli selvästi hajua pelin taktiikoista: Pienistä korteista piti hankkiutua eroon.

”Kävittekste köysiradassa?” Markku kysyi. ”Oli tosi hienoo flengata alas sen puron yli.”

Timoa ärsytti se, että Markku selvästi kohdisti sanansa Annalle. Olisi mieluummin jutellut Jaanan kanssa.

”Käytiin me siellä”, Jaana vastasi.

”Mut mä en uskaltanu laskee sitä rataa”, Anna sanoi.

”Oisit vaan menny”, Jaana sanoi. ”Olisit kokemuksen rikkaampi.”

Peli jatkui juttelun lomassa, ja Jaana pääsi korteistaan eroon. Peliin olisi ollut pisteenlaskukin, mutta Timo oli ajatellut, että se olisi ollut liian vaikea, joten kolme muuta pelaajaa jatkoivat peliä. Timoa ärsytti, että Markku yritti ottaa koko ajan kontaktia Annaan. Timo yritti neuvoa toiseenkin otteeseen Annalle pokerikäsiä, kun ei muuta sanottavaa keksinyt, mutta Anna ei vaikuttanut kiinnostuneelta.

Lopulta Anna oli viimeinen, jolla oli kortteja kädessä. Timo ajatteli, että hän voisi ihastua Jaanaan, jos tämä vain olisi lyhyempi. Tämän rempseä luonne tuntui Timosta mukavalta. Mutta ei pitkä tyttö välittäisi lyhyestä pojasta. Parempi olla ihastunut Annaan.

Seuraava peli alkoi, ja taas ulkoa kuului askeleita.

”Sissi taas”, Markku kuiskasi.

Porukka odotti hipihiljaa, kunnes askeleet olivat menneet. Sen jälkeen Timo ja Markku alkoivat yhtaikaa kuvailla, millainen sotahullu ja ankara kurinpitäjä Sissi oli.

”Ai teillä tuollaisia vartionjohtajia”, Jaana sanoi. ”Meidän Aino on kiva vartionjohtaja.”

Timo yritti pelata peliä taktisesti oikein: Ratkaisevaa oli pikkukorteista eroon pääseminen. Isoilla korteilla yritettiin voittaa kierros, että päästiin aloittamaan seuraava kierros pikkukorteilla. Keskikorteista taas ei ollut väliä. Ne sai joka tapauksessa pelattua jossain vaiheessa.

Juttelu ja peli jatkuivat. Jaana kertoili viereisen teltan Pirjosta, joka oli kuulemma seurustellut kaksi viikkoa jonkun luokkatoverinsa kanssa, kunnes heille oli tullut bänksit. Poikaa ei ollut kuitenkaan seurustelu kiinnostanut. Timo ajatteli, että kunpa hän saisi seurustella Annan kanssa. Hän ei laittaisi bänks kahden viikon jälkeen.

”Mennään huomenna pelaamaan lentopalloa”, Timo ehdotti. Hän suuntasi ehdotuksen koko porukalle, vaikka hän katsoikin Annaa.

”On hauska pelata lenistä, kun tuuli heiluttaa… verkkoa!” Markku lohkaisi.

Anna hihitti Markun lohkaisulle.

”Lenistä”, Jaana sanoi nyrpeänä. ”Mitä sekin on?”

”No lentopalloa tietysti”, Markku selitti.

”Se on lentistä”, Jaana sanoi nyrpeällä äänellä.

Timo voitti pelin. Jaana tuli toiseksi.

”Nyt me käydään nukkumaan”, Jaana sanoi. ”Nähdään taas huomenna.”

Timo ja Markku sukelsivat valoisaan kesäyöhön. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Jukkis, poikien lippukunnanjohtaja.

Timo säikähti, mutta sitten kiitti onneaan, kun yövalvojana ei ollutkaan ollut Sissi. Markku oli tainnut pelotella tarkoituksella.

”Pojat on tainneet olla yöjuoksussa”, Jukkis sanoi. ”Tästä tulee teille ylimääräinen tiskivuoro. Menkää huomenna lounaan jälkeen auttamaan Virpiä. Ja nyt painutte omaan telttaanne.”

”Joo.”

”Joo.”

Sen ihmeempiä haukkuja ei tullut, ja pojat menivät omaan telttaansa. Kun pojat köllöttelivät makuupusseissa, Timo ajatteli alkuyön seikkailua tyytyväisenä. Ylimääräinen tiskausvuoro oli pieni hinta jännittävästä yöjuoksukokemuksesta.