Väikkäröintiä

Sokrates sanoi, että jos ihminen tietää, mikä on oikein, hän myös väistämättä toimii oikein. Se ei päde minuun. Tiedän hyvin, että minun olisi tehtävä matematiikan väitöskirjaani, mutta en vain saa tehtyä sitä. Olen nokkela keksimään matemaattisia todistuksia. Sitä vastoin matemaattisen tekstin lukeminen on minulle vaikeaa. Usein lukiessani matematiikkaa skippaan todistuksen ja mietin todistuksen itse. Nyt minun pitäisi omaksua sata sivua tausta-asiaa väitöskirjaani varten, josta sitten muokkaisin oman tulokseni. Lukeminen ei vain suju. Sen sijaan tapan aikaa matematiikanlaitoksen opiskelijahuoneessa, angstaan epätoivoisena ja istun yhdentekevillä kursseilla seuraamatta opetusta, koska sillä saa luotua illuusion, että teen jotain oppimiseni hyväksi.

Sokrates vastaisi minulle, etten vain ole kunnolla sisäistänyt sitä, että väitöskirjan tekeminen on minulle oikein. No true scotsman -virhepäätelmä. Tuolla argumentilla ”oikea tieto johtaa oikeaan toimintaan” -periaatteesta tulisi tautologia, kun väärä toiminta voitaisiin aina selittää tiedon sisäistämisen puutteeksi.

Antiikin moraali oli herramoraalia. Arvostettiin sellaisia hyveitä kuin viisaus, rohkeus ja itsekuri. Niiden avulla ihminen pystyi saavuttamaan asioita itselleen. Olen vankkumaton herramoraalin kannattaja. En vain pysty elämään ihanteitani todeksi. Minulta ei löydy riittävästi itsekuria itseni matemaattiseen sivistämiseen.

Nykyajan moraali on orjamoraalia. Ihmisiä vaaditaan eettisin perustein luopumaan omastaan muiden hyväksi. Nietzschen mukaan siirtymä herramoraalista orjamoraaliin tapahtui antiikissa kristinuskon omaksumisen myötä. Nyt olemme parikymmentä vuotta luopuneet kristinuskosta, mutta herramoraali vain ei ole palannut. Kouluissa oppimistulokset heikkenevät, koska oppilailta ei saa vaatia opiskelua, viisauden kartuttamista itsekurin avulla. Minullekin opintosuoritusmerkinnät niistä yhdentekevistä kursseista juoksevat pelkän läsnäolon perusteella.

Nykyihminen ei enää saavuta mitään. Kiistellään vain siitä, ovatko ihmisryhmien edut tasapainossa, eikä kukaan tee enää mitään suurta välittämättä etujen tasapainosta. Nykyihmisen pitää saada identifioitua miksi tahansa, vaikka saavutukset eivät tukisi identiteettiä. Minäkin voisin väittää olevani matemaatikko, vaikka todellisuudessa en tee matematiikkaa. Eikä tilannetta paranna se, että olen yksin herramoraalini kanssa olosuhteissa, joissa muut kannattavat orjamoraalia.

Joku voisi huomauttaa, että ihanteeni ja toimintani ovat ristiriidassa. Mutta ristiriidassa eläminen on ihmisen osa. Joka tätä ei tajua, on joko eloi, elää pelkkää pintaelämää ilman suurempia ongelmia, tai sitten hän on yksisilmäinen fanaatikko, joka on niin kiintynyt lempiajatukseensa, ettei näe monimutkaista ja ristiriitaista maailmaa sen ympärillä. Nykyihminen onnistuu jotenkin kummasti olemaan yhdistelmä kumpaakin. Minusta ihanteiden kuuluukin olla niin korkealla, että niihin pelkästään pyritään.

On aika ryhdistäytyä. Otan matematiikan kirjan käteeni ja alan lukemaan. Kuinkahan kauan jaksan tällä kertaa ennen kuin luovutan ja lasken kirjan?