Sammon ryöstö

Penkoessani isoisäni Artturi Hastilan jäämistöjä löysin hänen päiväkirjansa, jossa kerrottiin varsin kiinnostava tapahtumaketju sammon keksimisestä. Julkaisen sen tässä. Olen valikoinut ne päiväkirjamerkinnät, jotka kertovat tästä tapahtumaketjusta ja sivuuttanut tavallista arkielämää koskevat merkinnät. – E.H.

3.6.1952
Kesämökkinaapurini professori Poironen kävi tänään mökillämme. Hän valitteli, ettei ole pitkään aikaan tehnyt yhtään tieteellistä keksintöä. Minä ehdotin, että keksiköön sammon. Suomen jälleenrakennus on menossa, ja maamme vaurastuu. Vaurastumista kuitenkin edesauttaisi, jos olisi laitteita, jotka jauhavat rajattomasti kultaa, viljaa ja suolaa. Professori naurahti ja sanoi, että ei sitä sampoa noin vain keksitä, mutta sen jälkeen hän kävi mietteliääksi. Luulisin, että hänellä ajatukset alkoivat rullaamaan.

Kerroin Birgitille, että Poirosen uusi keksintö turvaa Suomen tulevaisuuden. Nyt kun Birgit on pieniin päin, hän oli ilahtunut, että tuleva lapsemme saa varttua ja tehdä työtä vauraassa Suomessa.

20.6. 1952
Poironen pyysi minut tänään mökilleen ja esitteli sammon prototyypin. Se on n. puoli metriä halkaisijaltaan oleva pyöreä laite, josta lähtee kolme tuuttia, ja siinä on kampi päällä. Kun kammesta veivaa, yhdestä tuutista tulee suolaa, toisesta kultaa ja kolmannesta viljaa. Poironen kertoi, että se muokkaa todellisuuden peruskudosta noiksi kolmeksi aineeksi. Ehdotin, että kampi voitaisiin korvata moottorilla, ja Poironen sanoi, että niin tullaan tekemään, kun konstruoidaan suurempi versio. Tämä versio tuottaa kultaa, viljaa ja suolaa niin pieniä määriä, ettei niillä ole taloudellista merkitystä, mutta kun suuri halli rakennetaan täyteen omakotitalon kokoisia sampoja, sillä on todellinen vaikutus kansantalouteen.

Sanoin, että suomalaisten kannattaa pitää sampo omana, kansallisena tietonaan, niin Suomi saa etulyöntiaseman muihin kansoihin nähden, mutta Poirosen mielestä ohjeet sammon rakentamiseen kannattaa jakaa koko maailmalle. Poironen ei tunnu kovin isänmaalliselta, mutta ikävä kyllä päätäntävalta tässä kysymyksessä on hänellä.

22.6. 1952
Olin tänään Poirosen mökillä. Hän halusi demonstroida minulle erään asian, jota hän ei ollut ottanut alun perin huomioon. Hän veivasi sampoa pitkään, ja ilma sen ympärillä alkoi väreillä. Poironen osoitti väreilyä minulle, ja sanoi, että todellisuuden peruskudos oli hajoamassa sammon vaikutuksesta, ja sampojen suurimittainen käyttöönotto tuhoaisi maailman.

Poironen sanoi aikovansa tuhota sammon ja sen piirustukset. Minä sanoin, että Suomen menestyksestä kannattaisi pitää huolta ja ottaa sammot käyttöön niin Suomen jälkipolvet olisivat turvatut. Peruskudoksen hajoamiseen löytyy ratkaisu ennemmin tai myöhemmin. Poironen piti kannastaan kiinni.

Suomen armeijan upseerina tärkein velvollisuuteni on Suomea kohtaan. Niinpä nappasin sammon kainalooni ja menin omalle mökilleni. Poironen tuli illalla koputtamaan ovelleni, mutta en päästänyt häntä sisään.

Birgit sanoi, että Poirosen kanssa olisi kannattanut yrittää neuvotella ja selittää asia hänelle. En kuitenkaan usko, että Poironen olisi uskonut minua.

23.6.1952
Luovutin tänään sammon kollegalleni majuri Hämäläiselle. Hän on Suomen puolustusvoimien asekehitysosastolla. Hämäläinen lupasi tutkia sampoa.

Poironen kävi tänään mökilläni ja päästin hänet sisään. Hän sanoi minun tehneen viheliäisen teon, ja että maailma voi toimintani takia tuhoutua. Riitelimme, ja Poironen poistui vihaisena.

Poirosen väitteessä, että sammot tuhoavat maailman on kuitenkin kyse vain hänen laskelmistaan. Kannattaako moisia laskelmia niin vakavasti ottaa, kun toisessa vaakakupissa on Suomen tulevaisuus?

Birgit sanoo, että minun kannattaisi sopia riita Poirosen kanssa.

5.7. 1952
Majuri Hämäläinen soitti ja kertoi, että puolustusvoimien tiedemiehet ovat selvittäneet sammon toiminnan, ja aloitetaan sampojen rakennustyöt niiden laajamittaista käyttöönottoa varten.

Lapseni saa kuin saakin kasvaa vauraassa Suomessa, ja Birgit on kanssani yhtä mieltä, että tein oikein.

10.7. 1952
Poironen kävi tänään mökilläni ja sanoi, ettei meidän kannata pitää vihaa, kun kumpikin oli vain tehnyt sen, minkä oli kokenut velvollisuudekseen. Kerroin Hämäläisen suunnitelmista. Poironen sanoi, että hän kirjoittaa puolustusvoimien tiedeosastolle kirjeen, jossa hän pyytää, ettei sampoja oteta käyttöön, koska ne tuhoavat maailman.

Toivottavasti Poirosen kirjeellä ei ole vaikutusta.

7.8.1952
Poironen sanoi, että ei ole saanut puolustusvoimilta vastausta kirjeeseensä. Ehkä näin on parasta. Birgit on samaa mieltä.

Tässä vaiheessa asian käsittely Hastilan päiväkirjassa keskeytyy. Seuraava asiaa koskeva merkintä on vasta vuotta myöhemmin.

13.6. 1953
Tänään sanomalehdessä kerrottiin suuren tehdashallin romahtamisesta Hämeenlinnassa, ja että se ympärillä oli näkynyt oudosti väreilevää ilmaa. Poironen kävi mökilläni, ja kertoi, että kyseessä oli varmaan halli, jossa oli ollut suuria sampoja. Poironen sanoi, että hänen laskelmansa olivat olleet hiukan pielessä, kun sammot olivat pelkästään romauttaneet hallin eivätkä tuhonneet koko maailmaa. Poironen oli tehnyt uudet laskelmat, ja niiden mukaan paikallisia romahduksia tapahtuisi aina sampoja käytettäessä, ja ne vähitellen kasautuisivat koko maailman tuhoksi. Poironen sanoi, että hän mieluiten tuhoaisi kaiken tiedon sammosta, mutta asia ei ole enää hänen päätäntävallassaan.

Nyt Birgit on kääntynyt sampojen käyttöä vastaan. Yritin selittää hänelle, että he ovat välttämättömiä pienokaisemme tulevaisuuden kannalta, mutta hän piti päänsä. Kuinka tyypillistä naisille!

3.7.1953
Poironen kertoi, että hän oli saanut puolustusvoimilta kirjeen. Perustettaisiin salainen tiedemieskomitea, joka ryhtyisi kehittämään sammosta turvallista mallia. Kirjeessa Poirosta pyydettiin komitean johtajaksi, ja hän oli päättänyt suostua.

Ehkä turvallinen sampo sovittaa ristiriidan minun ja Birgitin välillä.

15.8.1953
Poironen kävi mökillämme ja kertoi, että sampokomitea on toimintakunnossa. Monet jäsenet ovat hyvin toiveikkaita sen suhteen, että turvallinen sampo saadaan kehitettyä piankin, mutta Poironen itse on skeptisempi. Hän sanoo, että todellisuuden peruskudoksen häiritseminen on sammon keskeinen toimintaperiaate, ja vaikuttaa epätodennäköiseltä, että sitä mitenkään saataisiin tehtyä turvallisesti. Poironen kuitenkin sanoi ottaneensa pestin komitean puheenjohtajana vastaan, koska hyödyt ihmiskunnalle olisivat niin suuret, jos turvallinen sampo saataisiin kehitettyä.

Minä puolestani toivon täydestä sydämestäni, että komitea onnistuu tehtävässään, niin pienokaisemme saa varttua vauraassa Suomessa.

Tämän jälkeen asiaa ei enää päiväkirjassa käsitelty, ja päiväkirja päättyi lokakuuhun 1953. Emme ole kuulleet sammosta muista lähteistä, joten hanke lienee haudattu kaikessa hiljaisuudessa mahdottomana.