Omakustannekirjailija

Jarna oli omakustannekirjailija, mutta hän ei ollut saanut uusinta novellikokoelmaansa yhtään kappaletta kaupaksi. Rahanmeno ei häirinnyt Jarnaa, ja hän nautti kirjoittamisesta, mutta eihän tarina täyttänyt tarkoitustaan, jos sillä ei ollut lukijoita. Jotain jäi puuttumaan.

Jarna oli joskus harkinnut novelliensa tarjoamista oikealle kustantajalle, joka hoitaisi markkinoinninkin, mutta se tarkoittaisi sitä, että tekstejä joutuisi muokkaamaan yhdessä kustannustoimittajan kanssa. Ja Jarna halusi säilyttää täydellisen taiteellisen vapauden itsellään.

Uusi kirjaprojekti oli Jarnalla jo työn alla. Tehdessään taustatutkimusta juutalaisten taikauskosta hänelle selvisi, että juutalaiset eivät koskaan jätä pyhiä kirjojaan aukinaisina lojumaan. Silloin demonit voisivat käydä lukemassa niitä ja saada tietoa pyhistä asioista.

Niinpä Jarna otti novellikokoelmansa ja jätti sen aukinaisena lipaston päälle. Sen sai pysymään auki, kun sitä pönkitti koriste-esineillä.

* * *

Jarna makasi iltayöstä sängyssään unen ja valveen rajamailla. Yhtäkkiä hän kuuli heviörinä-äänen: ”Kuinka se jatkuu? Kuinka se jatkuu?”

Jarna heräsi kurkkua kuristavaan tunteeseen. Hän yritti saada päänsä pelaamaan ja lopulta tajusi, että hänen pitäisi käydä kääntämässä sivua.

Jarna käänsi sivua ja sen jälkeen palasi sänkyynsä. Ei kestänyt kuin kymmenen minuuttia, kun heviörinä-ääni palasi, ja Jarnan oli taas käännettävä sivua.

Tällä kertaa Jarna jäi novellikokoelmansa viereen, ja käsky kääntää sivua toistui kymmenen minuutin välein. Jarna kirosi ajattelemattomuuttaan, että oli jättänyt kokoelman pisimmän novellin auki. Tähän tuhrautuisi koko yö.

* * *

Aamuyöstä auki oli novellin viimeinen sivu.

”Ihan paska loppu”, heviörinä-ääni sanoi.

”Eikö se ole hyvä, että rakastavaiset saivat toisensa?” Jarna kysyi.

”Ei”, ääni sanoi. ”Parempi olisi ollut jos maailma olisi tuhoutunut. Muuta tuo loppu.”

”Mutta kirja on jo painettu.” Jarna kiitti onneaan, että tämä puolustus oli tarjolla. Kukaan ei saisi puuttua hänen taiteelliseen vapauteensa.

Jarna tunsi selkärankansa kaareutuvan, ja kädet ottivat lattiaan. Tahdostaan riippumatta Jarna käveli rapukävelyä.

”Muuta se”, ääni sanoi. ”Ja ota uusi painos, tuon voit viedä kaatopaikalle.”

Siihen tuhrautuisivat Jarnan loput rahat, mutta ei auttanut muuta kuin istua tietokoneen ääreen kirjoittamaan. Tarinalla ei ollut mitään tekemistä maailman tuhoutumisen kanssa, joten uudesta lopusta tuli pahemman kerran päälleliimatun tuntuinen. Demoni kuitenkin saisi Jarnan kehon hallintaansa, joten ei auttanut kuin totella.

”Saanko nyt mennä nukkumaan?” Jarna kysyi, kun novelli oli valmis.

”Mene vain”, ääni sanoi. ”Mutta huomenna lähetät tuon painoon. Edellinen versio ei myynyt kappalettakaan, joten kukaan ei tiedä, että tuota on muokattu.”