Nuorten miesten välisestä ystävyydestä

Petri kirjoitti selaimeen ”Sieppari ruispellossa tiivistelmä”. Lyöntivirheen takia selainpalkkiin tuli ”Seeppari ruispellossa.” Petri nauroi hetken väärinkirjoitukselle ja korjasi sen. Hän oli saanut lukiosta läksyksi tämän romaanin lukemisen, ja nyt hän etsi tiivistelmää, joka kertoisi olennaisen ilman, että romaania täytyisi lukea. Samanlaisella lusmumeiningillä Petri hoiteli muunkin lukion, selviytyen rimaa hipoen. Yhtään romaania hän ei ollut koskaan lukenut, ja koulukirjatkin jäivät kursorisen silmäilyn varaan.

Tiivistelmä löytyi, ja Petri luki sen. Nyt oli romaanin lukeminen hoidettu, yli 200 sivua viidessätoista minuutissa, ja Petri pääsi lempipuuhansa pariin.

Petri kirjoitti selaimen palkkiin ”GoldNugget”, ja pelisaitti latautui. Siellä saattoi pelata perinteisiä lautapelejä, shakkia, tammea, backgammonia ja niin edelleen kirjepelin tahtiin. Petri oli joskus pienenä pelannut mummonsa kanssa mökkipeliä, ja se oli sytyttänyt innon tämäntapaisiin peleihin. Pari vuotta sitten lapsuusmuistot olivat saaneet Petrin etsimään netistä jotain samankaltaista, ja sen jälkeen saitti oli vienyt Petrin mukanaan.

Petri teki siirtoja kesken oleviin peleihinsä ja jätti ne odottamaan vastustajien vastaussiirtoja. Yksi peli saattoi kestää jopa kuukauden.

Petri jätti viimeiseksi suosikkinsa, Y-pelin. Kyseessä oli kolmionmuotoisella laudalla pelattava kahden pelaajan peli. Laudalla oli heksa- eli kuusikulmioruudutus. Siirto koostui uuden oman pelinappulan laittamisesta mihin tahansa laudan vapaaseen ruutuun, ja se pelaaja voitti, joka sai kaikki kolme pelilaudan sivua yhdistettyä yhtenäisellä omista nappuloista koostuvalla ketjulla. Matemaattisesti voitiin todistaa, että täyteen pelatulla laudalla toisella ja vain toisella pelaajalla oli voittava nappulaketju, mutta Petriä eivät todistukset kiinnostaneet. Hän oli vain käytännön pelikokemuksen myötä havainnut, että tasapelejä ei syntynyt.

Y ei ollut serverillä mikään suosittu peli. Pelaajia oli ehkä parikymmentä, ja Petri oli parhaiden pelaajien joukossa. Petri oli ylpeä tästä saavutuksesta, vaikka vähän pelatussa pelissä oli helppo päästä huipulle. Petri mietti siirtoa nimimerkki bassia vastaan käydyssä pelissä. Itse asiassa Petri ja bass olivat se taistelupari, joka vuorotteli serverin Y-rankinglistan ykkösinä. Parhaillaan Petri yritti syrjäyttää bassia tästä asemasta.

Petri sai siirrot tehtyä ja alkoi soittaa kitaraa. Kitaransoiton hän hoiteli samalla välinpitämättömyydellä kuin koulunkäynnin, vaikka hän pitikin siitä vallantunteesta, jonka sähkökitaran soitto antoi. Pienellä sormenliikkeellä sai valtavan kovan äänen aikaiseksi. Petri yritti soittaa Metallican Ride the Lightningin rytmikitaraa stereoista kuuluvan originaalin päälle, mutta virheitä tuli.

* * *

Edellisenä jouluna…

Petri avasi lahjapakettinsa. ”Ai kiva! Tätä mä just toivoinkin.”

Paketista oli paljastunut Y-pelin pelivälineet, jotka oli tilattu Amerikasta. Toisin kuin serverin lauta, joka oli säännöllinen heksaruudutus, fyysinen pelilauta oli hiukan epäsäännöllisemmän muotoinen, ja kolme ruuduista oli viisikulmioita. Laudan sivut olivat kaarevia niin, että etäisyys laudan keskipisteestä laudan sivun keskelle oli pidempi kuin serverillä. Serverillä taktisesti oikeaoppinen peli keskittyi laudan keskustaan ja sivujen keskustoihin, mutta fyysisellä laudalla koko lauta tuli tasaisemmin käyttöön.

”Mä en ymmärrä, miten sun kärsivällisyys riittää viikkojen peleihin”’, Petrin pikkusisko sanoi.

”No kun se on niin kivaa”, Petri vastasi.

Itse asiassa Petri ei ollut muuten mikään pitkäjänteisyyden perikuva, mutta jostain syystä hän oli innostunut kirjepelin tahtiin pelattuihin lautapeleihin.

”Otetaanko erä?” Petri jatkoi pikkusiskolleen.

”No jos se ei kestä kuukautta…”

Reaaliajassa peli oli suht lyhyt, mutta Petrin perheenjäsenistä ei ollut Petrille vastusta. Petrillä oli kuitenkin sen verran pelikokemusta serveriltä. Mielekkäiden vastustajien puutteessa fyysinen lauta jäi kaapin pohjalle.

* * *

Petri pinnasi päivän viimeiseltä koulutunnilta ja istui kahvilassa läppärin kanssa. Hän oli juuri miettimässä siirtoa bassia vastaan pelattuun peliin. Jos Petri uhraisi keskustansa ja alkaisi muodostaa nappulaketjua reunan lähellä sen yhdestä laidasta toiseen, hänellä olisi voiton mahdollisuus. Tällainen nappulaketju yhdistäisi kaikki kolme sivua, ja jos käyttäisi keskustaketjuun yhdistämistä uhkana, saisi reunaa lähellä kulkevan ketjun muodostamiseen käytännössä ilmaisia siirtoja.

Yhtäkkiä Petri kuuli äänen takaansa. ”Mä olen punainen tuossa pelissä.”

Petri katsoi taakseen, ja siinä seisoi Petriä pari vuotta vanhempi nuorimies.

”Ootsä bass?” Petri kysyi.

”Joo.”

Petri ei voinut uskoa tätä. Bass olisi periaatteessa saattanut olla mistä päin maailmaa tahansa, mutta nyt hän paljastui suomalaiseksi ja oli vielä samassa kaupungissa kuin Petri.

”Mennäänkö meille?” Petri kysyi. ”Mulla on se Kadonin virallinen lauta.”

”Ai se… Mä olen kuullut siitä, mutten ole päässyt kokeilemaan.”

”En mäkään kunnollisen vastustajan kanssa”, Petri sanoi,

Petri ja bass juttelivat matkalla Petrin luokse, ja paljastui, että bass asui samassa kaupungissa kuin Petri. Bass ei opiskellut tai käynyt töissä, vaan käytti kaiken aikansa tietokonepelien pelaamiseen. Lautapelit kirjetahtiin menivät tietokonepelinä siinä missä muutkin.

* * *

Petri ja bass alkoivat käyttää kaiken Petrin vapaa-ajan Y:n pelaamiseen fyysisellä laudalla Petrin luona. Koulun Petri ”hoiti” kuten ennenkin, mutta sähkökitaran soitto jäi, mihin ainakin Petrin pikkusisko oli tyytyväinen.

Pelit Kadonin laudalla osoittautuivat serverin säännöllistä lautaa mielekkäämmiksi, koska peli eteni useinkin myös lähelle laudan kulmia, ja strategiat osoittautuivat rikkaammiksi kuin serverin ”Kytke laudan keskustassa oleva nappulasi joka sivun keskelle.” Tiiviin pelikokemuksen myötä Petri ja bass uskoivat koko ajan kehittyvänsä pelaajina, mutta totuus oli se, että heidän edistymisensä oli hidasta, koska kunnollinen kehittyminen vaatii vaihtelevia vastustajia.

Serverillä pelailu oli kummaltakin jatkunut kuten ennenkin, mutta sitten serverille ilmestyi uusi pelaaja, jester. Nopeasti hän nousi Y-rankingissa, kunnes hän haastoi ranking-kakkosen, Petrin. Petri aloitti pelin itsevarmasti, olihan hän serverin toiseksi paras Y:n pelaaja, ja vieläpä viime aikoina hankkinut rutkasti pelikokemusta livenä.

Yllättäen Petri siirrosta toiseen huomasi, ettei hänelle ollut yhtään toimivaa siirtoa tarjolla. Jester pelasi niin hyvää peliä, ettei hän jättänyt Petrille minkäänlaisia mahdollisuuksia. Petri hävisikin pelin alta aikayksikön.

Sitten tuli jesterin ja bassin pelin aika. Petri ja bass sopivat, että he miettisivät siirtoja yhdessä. He tekivät fyysisen version serverin säännöllisestä laudasta ja kävivät sillä läpi jatkosekvenssejä jesterin siirtoihin. Kirjepelissä jatkosekvenssien käyminen läpi fyysisellä pelilaudalla oli täysin sallittua, mutta ylimääräisen ihmisen käyttäminen apuna oli moraalisesti epäilyttävää. Petri ja bass eivät kuitenkaan olleet tutustuneet kirjepelien etikettiin kunnolla, joten tämä oli jäänyt heiltä huomaamatta.

Lopulta peli kilpistyi tikapuu-siirtosarjaan. Petri ja bass luulivat keksineensä tikapuunrikkojan, joka antaisi heille voiton tikapuussa ja koko pelissä, mutta jester pelasi siirron, joka yllättäen pilasi tikapuunrikkojan. Tämä siirto oli Petrille ja bassille uusi tuttavuus. Jester voitti.

Bass lähetti jesterille viestin, jossa hän kysyi, kuinka jester oli oppinut niin hyväksi. Jester kertoi olevansa ekspertti Hex-pelissä, ja sen taidot olivat sovellettavissa Y:hyn. Hexiä pelattiin myös heksalaudalla, mutta tässä pelissä lauta oli timantinmuotoinen. Toinen pelaajista yritti yhdistää ylä- ja alalaitoja yhtenäisellä nappulaketjulla ja toinen vasenta ja oikeaa laitaa. Vaikka koko laudan strategisointi peleissä oli erilaista, pienemmissä tilanteissa taktiikat näissä peleissä olivat aivan samat. Jester myös suositteli pojille nettisivustoa, jolla opetettiin Hex-pelin taktiikoita.

* * *

Petri avasi jesterin antaman linkin läppäritään bassin istuessa vieressä. Sivusto paljastui ikään kuin nettisivuksi taitetuksi kirjaksi. Pääsivu oli sisällysluettelo, josta oli linkit kunkin luvun varsinaiseen tekstiin. Ainoa ero e-kirjaan oli loppupeleissä se, että pelikaaviot olivat interaktiivisia. Niihin sai kuvatun siirtosarjan näkyviin siirto kerrallaan.

”Ei helvetti”, Petri sanoi. ”Tää on joku vitun kirja.”

”Mä olin toivonu, että tää olis video”, bass vastasi.

Bass oli tottunut opiskelemaan tietokonepelejä katsomalla pelivideoita youtubesta, ja Petri oli oppinut kitarasta sen vähän mitä osasi opetusvideoista. Kirjan lukeminen tuntui kummastakin pelottavalta ajatukselta. Ja vielä englanniksi.

”Kai sitä sitten täytyy”, Petri sanoi.

”Niin kai”, bass sanoi pettyneenä.

Kumpikin oli alkanut uskoa olevansa mestaritason Y:n pelaaja, ja itsetunnon säilyttäminen vaati drastisiakin toimenpiteitä jesterin lyömiseksi.

Niinpä pojat alkoivat, kumpikin tahollaan, lukea kirjaa. Kirjan alku tuntui Petristä helpolta, kun hän oli Y:tä pelatessaan saanut perusasiat pähkäiltyä itse. Myöhemmin kirja vaikeutui, mutta pojat tapasivat joka päivä ja pelasivat Kadonin laudalla keskustellen oppimastaan ja soveltaen sitä.

Samalla serverillä kulki Petri vastaan bass -peli, joka ratkaisisi sen, kumpi seuraavaksi haastaisi jesterin.

* * *

Lopulta kirja oli kummaltakin luettu, eikä se itse asiassa niin hirveästi ollut verta ja kyyneleitä vaatinut. Bass oli voittanut pelin serverillä Petriä vastaan, ja pojat haastoivat jesterin bassin tunnuksilla.

Peli alkoi. Hexin alkupelistrategioita ei voinut soveltaa Y:hyn, joten pojat pelasivat alkupelin intuitiolla. Toisaalta jesterinkin pelikokemus oli pääosin Hexistä, joten hän oli ihan samassa tilanteessa. SItten alkoi keskipeli. Nyt pojat olivat oppineet kirjasta erilaisia siirtosekvenssejä, eivätkä jesterin siirrot näyttäneet yhtä vahvoilta kuin ennen. Kaikenlaisia vastaussekvenssejä tuli poikien mieleen. Kuitenkin pojat vähä vähältä jäivät tappiolle.

He kävivät pelin jatkoja laudalla läpi. Lopulta bass keksi, että jos he uhraisivat keskinappularyhmänsä, he saisivat tikapuun yhtä laitaa pitkin, ja se ratkaisisi pelin. Enää tarvittaisiin tikapuunrikkoja. Pojat olivat kirjasta oppineet tikapuunrikkojien pilaamisesta, ja Petri osasi valita tikapuunrikkojan, jota ei pystyisi pilaamaan. Suunnitelma oli nyt valmis.

Pojat pelasivat tikapuun aloittavan siirron ja jäivät odottamaan jesterin vastausta. Yllättäen jester luovutti pelin ja lähetti viestin ”Well played!” Bass nousi rankingissa ykköseksi. Eksperttinä jester oli tietysti laskenut tikapuun ja todennut häviävänsä sen.

Siitä eteenpäin serverillä oli Y-pelin huipulla kolme tasavahvaa pelaajaa.