Kaikki alko siitä, kun mä jäin kiinni syrjähypystä. Me oltiin mun miehen kanssa just ostettu semmonen vanha omakotitalo, jossa oli semmonen iso kellarikerros. Mun mies sano, että se halus perustaa verstaan sinne kellarikerrokseen. Se tekis siellä puu- ja metallitöitä. Se olis sen tapa rentoutua. No kun mä olin jääny just kiinni, nii enhän mä voinu kieltääkään, vaikka mä vähän ihmettelin, mikä päähänpisto se oli. Ku ei se ennen ollu semmosista kiinnostunu.
Se sit pisti sen verstaan sinne kellariin, ja se alko viettää kaiken vapaa-aikansa siellä. Kovasti sieltä kuulu kilkuttelua ja työkoneidenkin ääntä, mut emmä tienny, mitä se rakensi siellä. Kerran se oli tilannu sinne semmosen tosi ison rautalaatan, ja mä ihmettelin, mitä se tekis sillä.
Kerran se sit ei tullu syömään sieltä kellarista, vaikka mä kuinka kutsuin. Mä menin kattoo sinne kellariin, ja se oli rakentanu giljotiinin. Se oli viimeisteltyki ihan tip top. Puuosat oli hiottu ihan sileiks, ja koko komeus oli petsattu ja lakattu.
Mun miehen ruumis oli sen giljotiinin lavetilla vai mikä lie. Tai melkein koko ruumis. Sen pää oli irtonaisena korissa siinä giljotiinin vieressä. Sen korinki se oli varmaan ite punonu.
Tuottelias harrastelijakirjoittaja, joka kirjoittaa novelleja mm. filosofiasta, matematiikasta ja lautapeleistä.
SUODATA
