Sekalainen seurakunta

Milja astui matematiikanlaitoksen opiskelijahuoneeseen. Jotkut paikallaolijoista tekivät matematiikan harjoitustehtäviä, yksi porukka pelasi korttia ja nurkassa pari tyyppiä väitteli, oliko tieteessä kyse tieteellisten väitteiden oikeaksi osoittamisesta, vai ennemmin siitä, että tieteellisiä väitteitä yritettiin todistaa vääriksi, ja niihin väitteisiin sitten uskottiin, joita ei yrityksistä huolimatta osattu todistaa vääriksi.

Milja oli pyrkinyt humanistiseen tiedekuntaan, muttei ollut päässyt, joten hän oli turvautunut kakkosvaihtoehtoon. Helsingin yliopiston matematiikanlaitokselle oli ollut helppo päästä, joten Milja oli hakenut myös sinne. Miljaa kylläkin arvelutti, mitä urasta kylmällä luonnontitieteellisellä alalla tulisi, mutta ei kokonaan opiskelematta jättäminen ollut sekään vaihtoehto.

Milja istui sohvalle, ja hänen vieressään tyttö – Mari, kuten Milja sai myöhemmin tietää – hiljentyi rukoukseen ennen luennolle lähtöä. Jonkun ajan päästä Milja toivotettiin tervetulleeksi opiskelijahuoneeseen, ja hän mietti, tulisiko tästä hänen sosiaalinen ympyränsä opintojen ajaksi.

* * *

Yhdellä ensimmäisistä Miljan matematiikanluennoista käsiteltiin äärettömyyttä. Luonnollisten lukujen joukko ja reaalilukujen joukko olivat molemmat äärettömiä, mutta ne eivät olleet samankokoisia. Luennolla todistettiin, että reaalilukujen joukon äärettömyys oli suurempi äärettömyys kuin luonnollisten lukujen joukon äärettömyys. Miljaa tulos kummeksutti, oliko muka enemmän kuin yksi äärettömyys, ja hänen aivonsa menivät solmuun, kun hän yritti ymmärtää todistusta.

Milja palasi todistuksen ääreen kotona ja lopulta koki ymmärtäneensä sen. Äärettömyyksiä oli tosiaan eri kokoisia.

* * *

Vaikka osa matematiikasta oli päätähuimaavaa, osa oli puolestaan tylsää, abstraktia pyörittelyä, ja Milja tunsi kaipaavansa jotain aivan erilaista vastapainoksi. Niinpä hän kerran meni esoteeriseen kirjakauppaan.

Eräs tarot-pakka vangitsi Miljan huomion. Tulenliekissä lentävä alaston ihmishahmo, ohuiden seittien taakse piiloutunut naishahmo, kultainen kolmio, jonka nurkissa oli kärrynpyöräkuviot ja muut korttien kuvitukset herättivät hänessä outoudellaan mystisiä ja maagisia tuntemuksia. Milja koki vastustamatonta halua oppia ymmärtämään näitä kortteja. Kortit olivat täynnä yksityiskohtia, ja myyjä selitti, että jokaiseen yksityiskohtaan liittyi aivan oma symboliikkansa.

Milja osti kortit ja niiden opaskirjan ja alkoi kotona opiskelemaan korttien tulkitsemista.

* * *

Nopeasti Milja oppi tulkitsemaan kortteja, eikä kestänyt aikaakaan, kun Milja alkoi tekemään netissä tarot-ennustuksia rahaa vastaan. Se toi tasapainoa opiskelijan niukkaan budjettiin. Hän sai ennustamisesta ylimääräistäkin rahaa ja käytti sen englanninkielisten tarot-opaskirjojen hankintaan. Korttien symboliikassa tuntui aina olevan yhä enemmän opittavaa. Hän tutustui kabbalaankin, kun tietyt tarot-kortit vastasivat sefirojen välisiä yhteyksiä kabbalistisessa elämänpuussa.

Milja istui iltapäivät matematiikanlaitoksen opiskelijahuoneessa. Hänelle selvisi, että suurella osalla siellä hengaavista opiskelijoista oli toinenkin harrastus matematiikan lisäksi. Kuka soitti kitaraa metallibändissä, kuka pelasi intohimoisesti go-peliä, kuka skeittasi. Tarot-innostuksestaan Milja ei kuitenkaan uskaltanut puhua siellä. Häntä arvelutti, kuinka muut suhtautuisivat. Pitäisivät ihan täytenä hörhönä varmaan.

* * *

Eräänä päivänä Milja päätti tulla ulos luutakaapista, noitien metaforisesta piilopaikasta. Hän otti tarot-pakan mukaan opiskelijahuoneeseen, ja kun siellä oli tyhjää, hän alkoi tekemään ennustusta nettiasiakkaalleen opiskelijahuoneen pöydän ääressä. Mari, kristitty, astui sisään, ja mulkaisi Miljaa pahasti. Sitten Mari poistui nopeasi.

Jonkun ajan päästä Jaakko, jatko-opiskelija, astui sisään, ja kun hän näki tarot-kortit, hän sanoi: ”Minäkin leikin yhteen aikaan taroteilla, mut kyllä matematiikka on syvällisempää.”

”Miten niin?” Milja kysyi. ”Olen lukenut varmaan hyllymetrin tarot-oppaita, mutta vielä riittää opittavaa.”

”Mene tuonne meidän laitoksen kirjastoon”, Jaakko sanoi. ”Ja näet, että matematiikkaa on paljon enemmän kuin hyllymetrillinen. Meidän laitoksellakin on koko kirjasto täynnä.”

Jaakko jatkoi: ”Tarot-symboliikka on niin hämärää. Siinä ei ole eksakteja sääntöjä, ja suurin osa sen laajuudesta tulee siitä, että joka ennustajalla on oma käsityksensä tarotien symboliikasta. Mitä enemmän koulukuntia jollain alalla on, sitä vähemmän se on tekemisissä todellisuuden kanssa. Matematiikassa puolestaan kaikki matemaatikot ovat yksimielisiä matematiikan tuloksista, ja se on eksaktia, mutta silti matematiikkaa riittää useammankin kirjaston tarpeisiin.”

Tällaista tyrmäystä Milja ei ollut odottanut. Hän ajatteli, ettei häntä ainakaan ollut kutsuttu hörhöksi, ja se tuntui hiukan helpottavalta.

”Kyllä mä saan tulkita taroteja, jos haluan”, Milja kivahti. ”On niissä minusta syvyyttä.”

”Tottakai saat”, Jaakko sanoi. ”En mä halua kieltää ketään tekemästä mitä haluaa.”

Myöhemmin samana päivänä Milja kuuli Marin sanovan matalalla äänellä Jaakolle: ”Milja on liitossa Paholaisen kanssa.”

Tämän jälkeen Milja ei ottanut tarot-kortteja esille opiskelijahuoneessa.

* * *

Milja jatkoi opiskelijahuoneessa käymistä. Muut suhtautuivat häneen ystävällisesti, mutta Miljaa pelotti, että muut uskoivat Maria ja ajattelivat salaa Miljan olevan liitossa Paholaisen kanssa. Miljan omat uskonnolliset käsitykset olivat jäsentymättömät, mutta ei hän ainakaan saatanallisina taroteja kokenut.

Miljan mielessä tarotit olivat menettäneet outouden leiman ja sitä kautta mystisenmaagisen auran. Nyt tarot-kortit tuntuivat Miljasta vanhoilta rakkailta tutuilta, jotka synnyttivät hänen mielessään ketjun vaihtoehtoisia tulkintoja ja symbolisia merkityksiä. Tämä ei kuitenkaan yhtään vähentänyt Miljan mieltymystä kortteihin. Päin vastoin, ne olivat rikkaammat kuin aiemmin.

Mari edelleen suhtautui Miljaan nuivasti. Hän pyrki asettumaan aina eri puolelle opiskelijahuonetta kuin Milja ja mulkoili tätä pahasti.

Ja kyllä Miljan matematiikanopinnotkin etenivät. Hän oli huomannut pitävänsä matematiikasta, vaikkei se sellainen intohimo hänelle ollutkaan kuin tarot. Milja ajatteli elämänsä olevan tasapainossa, kun siinä oli kaksi niin erilaista puolta. Ja tulevaisuudessa hänellä olisi kaksi aivan erilaista mahdollisuutta työllistyä.

* * *

Eräänä päivänä opiskelijahuoneessa Petri, opiskelijajärjestöaktiivi, sanoi: ”Hei Milja!”

”Niin?”

”Sähän tunnet tarot-kortteja?”

Milja vastasi arasti: ”Joo-o!”

”Me ollaan tekemässä opiskelijajärjestön lehteen juttua siitä, kuinka älyvapaita hallituksen uudet opintotukileikkaukset on, ja tarvittais juttuun kuvitusta. Onko sellaista tarot-korttia, joka symboloisi täyttä hulluutta?”

Milja vastasi arasti: ”Se olis sitten Kuu.”

Milja kaivoi pakan repustaan ja näytti korttia, jossa egyptiläiset sakaalinpäiset hahmot seisoivat suuren silmän kumminkin puolin.

Petri otti kortin. ”Saanksmä lainata tätä? Palautan tunnin päästä.”

”Mä luulin, että te pidätte minua ihan kajahtaneena”, Milja sanoi helpottuneena.

”Kaikillahan täällä on oma juttunsa”, Petri sanoi. ”Katri säveltää musiikkia, Petra jongleeraa, ja Kari pelaa go-peliä. Sun juttu on tarot.”

”Mut Mari on levitetty huhua, että mä olen liitossa paholaisen kanssa.”

”Mut Marin juttu onkin kristinusko”, Petri sanoi. ”Suurin osa täällä on ateisteja ja agnostikkoja, niin ei ne paholaisjuttuja vakavasti ota.”

”Oletko säkin ateisti?”

”En”, Petri vastasi. ”En usko kristinuskon Jumalaan, vaan ennemmin 1600-luvun rationalistifilosofien Jumalaan. Sellaiseen, joka voi pitää äärettömiä matemaattisia rakenteita mielessään. Mun mielestä just se tekee äärettömyyksiä koskevasta matematiikasta mielekästä.”

Milja tajusi, että jokaisella opiskelijahuoneessa oli oma juttunsa ja oma maailmankatsomuksensa, ja hän taroteineen mahtui ihan hyvin joukkoon. Se asia, joka opiskelijahuoneessa pyörivää porukkaa yhdisti, oli matematiikan opiskelu.

Kun Milja alkoi puhumaan taroteista rohkeammin, jotkut opiskelijahuoneessa pyysivät Miljaa ennustamaan itselleen. Eiväthän he uskoneet tarot-ennustuksiin, mutta kun Milja noudatti pyyntöä, heistä oli jännittävä leikki kuulla, mitä sanottavaa ennustajalla oli.

* * *

Epilogi:

Pari vuotta myöhemmin Milja kuuli opiskelijahuoneessa sivukorvalla Petrin ja Jaakon keskustelun.

Petri: Milja on taitava. Mä sain sen ennustuksesta oikeesti hyviä ohjeita.

Jaakko: Mut eihän tarotit oikeesti toimi.

Petri: Ei toimikaan, mut ihmiset ei uskalla neuvoo toisiaan, kun ne pelkää loukkaavansa. Milja voi jaella neuvoja vapaammin, kun se voi väittää niitä korttien viesteiksi.

Jaakko: Nyt kun miettii, niin satunnaisesti määräytyneetkin neuvot voi toimia, jos omat ajatukset on jumiutunu väärään vaihtoehtoon.

Petri: Alussa kun Milja tuli tänne, se oli tosi arka, mut siitä on kehkeytyny hyvä ihmistuntija, niin sen neuvot on ihan muuta kuin satunnaisesti määräytyneitä.

Jaakko: Joo, mä tiedän perusteet taroteista, ja Milja kuiteski tulkitsee kortteja eikä höpötä omiaan. Mut kortit jättää tulkinnanvaraa, niin se ilmeisesti osaa täyttää sen tulkinnanvaran ihmistuntemuksellaan.