Viskiä, valkoviiniä ja hajuvettä

Havahduin taas siihen, kuinka viski voi tuoksua näin hyvälle, kun sitä liikuttelee lasissa edestakaisin. Ravintolan valot ja tumma puinen baaritiski antoivat kuin näköhavainnon tuolle tuoksulle. Haaveilin jo miltä tuntuisi, kun se valuisi sisääni ja lämmittäisi kevyen pippurisesti. Pippurisuuden takia olin juuri tämän jenkkiviskin valinnut.

Olin juuri ottamassa ensimmäistä ryyppyä, kun kuulin särkyvän lasin äänen: läheisen pöydän nainen kopautti läppärinkannellaan viinilasinsa lattialle. Päätin helpottaa hänen noloa tilannettaan. Menin hänen luokseen ja sanoin määrätietoisesti:
– Mä käyn hakemassa tarjoilijan. Luulen, että saat uuden lasillisen, kun toi kerran oli vahinko.
– Mä en kehtaa oikein itse pyytää
– Mä voin hoitaa tuon pyyntöpuolen, tunnen ton tarjoilijan
– Se olis kyllä kilttiä

Nainen hymyili vaikuttuneena asioidenhoitokyvystäni. Tarjoilija siivosi jälkiä ja pyysin häntä tuomaan naiselle uuden viinin, koska tilanne oli ollut vahinko. Tarjoilija suostui minkä olin etukäteen arvannutkin.
Tarjoilija lähti hakemaan uutta viiniä. Katsoin naista silmiin ja näin, että hän piti siitä, kuinka tämä asia hoidettiin. Päätin keventää vielä tunnelmaa sanomalla huolettomaan sävyyn:
– Häpeää tuottavat jäljet on nyt siivottu ja lopun nolouden voit hukuttaa uuteen lasilliseen valkoviiniä…eli mukavaa iltapäivän jatkoa sulle. Pärjäät varmaan tästä eteenpäin.
– Saat sä kyllä tähänkin istua…oot käyttäytynyt niin hyvin ja ollut huomaavainen

Arvasin etukäteen naisen sanovan jotain tämän suuntaista. Tämän olin hänen katseestaan aavistanut. Hain lasini tiskiltä ja istuin häntä vastapäätä. Hän nosti viinilasinsa huulillensa ja joi siitä hyvin hillitysti katsoen samalla silmiini. Hänen silmänsä hymyilivät.
Sanoin hänelle:
– Sä pidät valkoviinistä
– Juu…ja sä viskeistä
– Tää on siis kaksintaistelu viinit vastaan viskit
– Vaikka viinit ja viskit taistelis niin niitten juojat voi tulla hyvinkin toimeen keskenään

Tämä nainen tuntui tietävän mitä sanoa. Nyökkäsin ja hymyilin sen merkiksi, että olin samaa mieltä. Otin pienen huikan viskistä katsoen häntä silmiin kuten hänkin oli äskettäin tehnyt viiniä juodessaan. Hän tuntui tietävän jotain viskeistä, koska sanoi:
– Sä juot viskin ilman vesilasia vierellä

Hän selvästi tiesi, että viski maistetaan sekoittamalla suussa viskiä ja saman verran vettä.
– Mä tunnen jo tän merkin ja vuosikerran joten tää on testattu
– Sä siis jo tiedät mitä saat
– Mä tiedän että tän mä haluan nyt voimakkaana ja juuri sellaisena kun se on nyt…ei laimennettuna vaan täyteläisenä

Nainen otti pienen siemauksen lasistaan alaspäin katsoen. Hän tuntui odottavan, että kysyn jotain hänen viinimieltymyksistään.
– Mitä viiniä sä nauti
– Puolikuivaa Rieslingiä
– Mikä siinä sua viehättää?
– Rieslingejä on niin monenlaisia on omena, persikka, aprikoosi, päärynä, sitrushedelmät, kukat,
mehiläisvaha, hunaja. Kaikkia näitä makuja löytyy, kun osaa vähän etsiä ja vaatia
– Sä oot selvästi tutustunut suosikkiisi
– Täytyy tuntee rakkautensa kohde
– Mikä noista mitä luettelit on sun oma suosikki?
– Vähän hunajainen…tää on just sitä

Hänen äänestään kuuli, kuinka hän sanoessaan tunsi huulillaan tuon Rieslingin hunajaisen maun. Hän jatkoi:
– Sä pidät voimakkaasta mausta ja mä hunajaisesta…ainakin juomissa
– Niin…jossain aisoissa se voi olla toisin päin

Katsoimme toisiamme silmiin ja hymyilimme. Halusin jatkaa tätä juomakeskustelua, mikäli se nyt edes oli keskustelua juomista. Niinpä ehdotin hänelle pientä leikkiä:
– Vaihdetaan hetkeksi juomia niin saadaan tunne siitä mistä toinen pitää ja yritetään löytää sieltä juuri
se maku mikä toista viehättää. Käyn hakemassa molemmille lasilliset
-Kuulostaa hauskalta

Hain lasit pöytään ja nainen ehdotti:
– Tuu tähän viereen istuun ja googletetaan nää juomat. Sitten maistamisen jälkeen katsotaan mitä juomasta
sanotaan ja kerrotaan sitten myös omat mielipiteemme…molemmista juomista.

Niinpä istuin naisen viereen. Siinä heti istuessani tunsin tuoksun, joka ei ollut Riesling eikä ainakaan pippurinen viski. En jäänyt ajattelemaan asiaa, mutta tuoksu jäi mieleeni. Se jäi jotenkin piiloon leijumaan ikään kuin odottaen uutta hetkeä tulla esille.

Olimme valmiit aloittamaan. Nainen maistoi ensiksi viskiä. Hän otti sitä hillitysti kuten oli juonut viiniäkin. Ilme ei kertonut vielä paljoakaan naisen ajatuksia uudesta juomatuttavuudesta. Enemmänkin se kertoi mielenkiinnon ja hämmennyksen. Sitten nainen otti viskiä uudestaan ja saman verran vettä. Hän katsoi minua sen näköisenä kuin kysyen että mitä hänen pitäisi ajatella miehestä, joka pitää tällaisesta juomasta. Niinpä totesin hänelle:
– Nyt sä varmaan mietit, että millaisen miehen olet pyytänyt viereesi, jos hän tykkää tuollaisesta juomasta
– Oon kiinnostunut kuulemaan mikä tässä juomassa miellyttää niin paljon, että haluat jouda tätä
– Se on se suutuntuma, joka siitä jää elämään. Siitä syntyy se tunne tuota juomaa kohtaan. Mutta kumpi oli
sun mielestä parempi; se pelkkä viski vai veden kanssa nautittu?
– Mun mielestä veden kanssa nautittu. Mä pidän asioista vähän pehmeämpänä. Sieltä pohjalta kuitenkin tunsin
sen voimakkaan lämmittävän pohjamaun. -Kummasta sä pidät enemmän?
– Mä tykkään nauttia tuota ilman vettä. Silloin kaikki aromit tulevat tasaisina ja saan täydellisen tuntuman.
– Niin mä arvelinkin, mutta maista sä nyt vuorostas viiniä

Otin ja maistelin hunajaista makua. Oli helppo uskoa, miksi nainen piti juuri tästä viinistä. Se oli pehmeä ja täyteläinen ja sen maku suorastaan hyväili suuta. Tiesin, että viinien sanotaan ikään kuin keskustelevan ruuan kanssa. Tämä viini keskusteli tuon vieressäni istuvan naisen olemuksen kanssa.
– Mun on helppo kuvitella että sä pidät tästä. Tää on juuri sellainen pehmeä niin kuin sä pidit viskistäkin
enemmän veden kanssa
– Mutta sä et pidä tästä viinistä
– En ihan varauksetta, mä kaipaan vähän voimakkaampaa makua
– Tässä meidän makumme eroaa selvästi
– Onneks me ei seurustella…meille tulis kaupassa kova riita siitä mitä me ostetaan juomaksi

Nainen nauroi jutulleni. Sain vielä lämpimän katseen. Tiesin, että hän oli ymmärtänyt äänensävystäni sanomiseni luonteen. Jatkoin vielä:
– Mä kuitenkin haluaisin tutustua tähän hunajaiseen tuttavuuteen vähän paremmin, haluan että opetat mulle
jotain viinin maistamisesta
– Mä heti näin että oot sellainen joka haluaa oppia uutta

Nainen kehotti minua ottamaan viiniä uudestaan ja pitämään sitä vähän aikaa suussani. Sitten hän kysyi:
– Älä sano mitä maistat…sano mitä tunnet…viini maistaminen on tunnne asia

Annoin viinin viipyä suussa ja tunnustelin maun esiin nostamia tunteita. Nainen kääntyi vähän puoleeni, jolloin tunsin taas sen äskettäin tuntemani tuoksun, joka ei ollut viski eikä viini. Se sekoittui kuitenkin viinin tuoksuun ja makuun. Tunsin voimakkaan tunteen, mutta halusin pitää sen vielä itselläni. Niinpä sanoin hänelle:
– Tarviin ehkä vielä toisen maistin ennen kuin pystyn sanomaan mitään varmempaa
– Ei tarvi olla varma. Kerro tunne, joka tulee ekana mieleen
– Sit se on jokin lämmin tunne

Todellisuudessa tunsin intohimoa, kun tuo tuntematon tuoksu sekoittui hunajaisen viinin makuun. Naiselle kuitenkin riitti se, mitä olin hänelle viinin herättämästä tunteesta paljastanut.

Ajattelin, miten voisimme jatkaa tätä juttua, koska nämä maut olivat jo käyty läpi. Nainen oli alussa ehdottanut, että katsoisimme googlesta viinimme ja viskimme esittelyt, mutta olimme sen unohtaneet enkä halunnut asiasta muistuttaa; kylmä tietokoneruutu olisi jotenkin pilannut nyt syntyneen tunnelman. Sitä vastoin ehdotin:
– Vietetään iltaa yhdessä niin, että sä juot viskejä ja mä viinejä. Mä ymmärrän tietenkin, että sä juot
hitaammin, onhan viski voimakkaampaa.

Hän suostui heti. En tiedä johtuiko se seikkailun halusta, halusta tutustua viskeihin mitä kyllä epäilin vai siitä, että hän piti seurastani. Ehdotin hänelle paikan vaihtoa ja sanoin:
– Mennään jonnekin sellaiseen paikkaan, jossa kumpikaan meistä ei vielä ole rikkonut yhtään lasia.

Häntä nauratti. Lähdimme ja päädyimme läheiseen paikkaan ja tilasimme toinen toisillemme juomat. Minä valitsin hänelle Bourbon-viskin tietäen sen vähän pehmeämmäksi. Hän tilasi minulle voimakkaimman valkoviinin mitä löytyi.
Istuimme vierekkäin sohvapaikalle. Olimme varmasti erikoinen näky: mies korkeajalkainen viinilasi kädessä ja nainen viskilasi edessään pöydällä.

Illan edetessä tunsin, kuinka sisälläni alkoi tuntua erilaiselta kuin viskiä juodessa. Sallin itseni tuntea enemmän ja mieleeni tuli erilaisia lämpimiä muistoja. Minusta alkoi tuntumaan, että alan ymmärtämään häntä ja tuntui kuin saisin jonkin näkymättömän kosketuksen häneen juodessani viiniä, jonka hän oli minulle tilannut ja tietäessäni, että hän piti viineistä.
Sanoin hänelle:
– Musta alkaa tuntumaan, että mä alan ymmärtämään jotain viineistä
– Tai tarkoitat varmasti, että alat tuntemaan miltä viinijuojasta kuuluu tuntua. Mä taas alan ymmärtämään mikä sua tässä vahvassa maussa viehättää.
Nainen nousi yhtäkkiä ja sanoi:
– Mun täytyy käydä naistenhuoneessa…hajuvettä lisäämässä

Hän meni ja silloin tajusin mikä tuoksu oli sekoittunut suloisesti viiniin hunajaiseen makuun. Se oli hänen hajuvetensä.
Viskin karkeus oli vaihtunut näihin ihaniin tuoksuihin. Niitä halusin tänä iltana seurata, minne ne ikinä veisivätkin.