Nokia 1610, 1996

Isän takki tuoksuu tupakalta ja ulkoilulta. Anna seisoo villakankaan takana vaatetelineen alla kuin majassa ja puristaa Nokiaa kämmenissään.

Jasu ryntää paljaat jalat muovimatolla läpsyen eteisen ohi ja Anna kiristyy odotuksesta. Huivit ja hatut, kengät ja kassit rajaavat hänen piilopaikkaansa ja hän tarvitsee vain vähän lisäaikaa, kaksi minuuttia tai kolme, kunnes tekstari saapuu.

Mene pois mene pois mene keittiöön ja pysy siellä, Anna sopottaa päänsä sisällä ja sinkoaa ajatukset pikkuveljeään kohti. Puhelimen kyljet muuttuvat nyrkeissä huurteisenkosteiksi ja hän toivoo, ettei Jasu nyt näe, ettei se heti ryntää olohuoneeseen rääkyen iiisää, toi vei taaas sun puhelimen!

Nokian näyttö herahtaa keltaiseksi ja Anna melkein kiljaisee. Hikiset sormet tavoittelevat avausnappia.

Love <3 Hyvää yötä :) Ajattelen sua :)) rakastan sua!!! Nähään huomen koulussa <3<3<3 Toivottavasti saat tän! <3 Jos tän lukee joku muu nii haistaveeeikuulusull

Tyytyväisyys purskahtaa rintaan ja Anna nojautuu seinää vasten löysänä ja vastaanottavaisena. Sanat ruudulla ovat kaikki ja juuri se, mitä hän toivoi. Hän nipistää silmänsä kiinni ja näkee Hipen koulun pihalla discon jälkeen, Hipen hengitys huurusi kylmään ilmaan ja he pussasivat nopeasti ja huolimattomasti. Sitten äidin auto kaartoi kulman takaa ja hädissään Anna kirjoitti numeron tuoksuvalle kukkapaperille, koska saldoraja oli jo käytetty ja silti hän halusi, halusi ja lupasi olla puoli yhdeksältä valmiina vastaanottamaan. Hän on anonut saldorajaan kymmenen markan korotusta joulusta saakka eikä vieläkään, mutta onneksi Hipe ymmärtää.

Anna lukee viestin vielä kaksi kertaa, sitten kolmannen ja neljännen. Olohuoneesta Kotikadun tunnari alkaa soida ja hän kumartuu, nyykähtää esiin vaatepiilostaan. Isän puhelimella ei voi vastata ja se jäätää Annan rintaa tyytyväisyyden alla, muttei tarpeeksi, ei liikaa pilatakseen hetkeä.

Anna irrottautuu eteisestä ja lähtee hiippailemaan kohti huonettaan. Tekstarivihko on sängyn alla ja hän haluaa kirjoittaa tämän ylös, muistaa sen ikuisesti, ennen kuin palauttaa isän puhelimen salaa keittiöön.