Crazy color, 1999

Pullo lipsahtaa ja luistelee ammeessa ees taas kuin skeittirampissa. Valkoiseen pintaan jää kirkkaanpinkki raita.

”Ei perse”, Tyty huudahtaa ja kumartuu Anden yli kaapaisemaan hiusvärin käteensä.

”Varo, sä liiskaat mut”, Ande kähisee. Hän istuu vessanpöntöllä. Peilikaapin kautta katsottuna pinkki väri päässä näyttää maalilta ja vanukkaalta yhtä aikaa.

”Sori. Äiti kyl tappaa meidät molemmat.”

”Eikä tapa”, Ande tuhahtaa, vaikka oikeasti kylpyamme näyttää aika pahalta. ”Pestään se vaan nopsaan.”

”Oo nyt paikallas, mä laitan tän”, Tyty komentaa ja kaivaa tukon Anden niskahiuksia hänen olkapäitään peittävän Pocahontas-pyyhkeen alta.

Ande istuu paikallaan, ei uskalla edes hengittää, ettei väriä menisi enempää ohi. Tytyn kutreilla turkoosinvihreä kiiltelee kylpyhuoneen hehkulampun valossa. Anden silmissä väri on paljon siistimmin levitetty. Hän onnistui välttämään otsan, vaikka korviin menikin vähän.

”Noni”, Tyty julistaa ja asettaa pullon hellästi käsienpesualtaan reunalle. Sekin on täysin eri värinen kuin aamulla. Äidin Studio FX -tuubi tuntuu katsovan heitä tuomitsevasti.

”Mut saa huuhdella”, Tyty sanoo ja suoristaa vaaleansinistä pyyhettään.

He vaihtavat vaivalloisesti paikkoja pienessä kylpyhuoneessa. Ande ujuttaa värjäyshanskat takaisin käsiinsä ja huomaa, että myös seinän ruskeakukkaiseen muovitapettiin on jostakin iskeytynyt pisara pinkkiä. Hän päättää ajatella sitä vasta, kun on pakko.

”Okei, laita pää sinne”, hän ohjeistaa.

Tyty kumartuu ammeen ylle kuin antaisi ylen. Ande ottaa käsisuihkun käteensä. Vihreänkirjavaa vettä valuu Tytyn niskaa ja poskia pitkin ja sekoittuu pinkkiin raitaan, jonka heidän huolimattomuutensa aiheutti.

”Menee silmiin”, Tyty yskähtelee.

Ande yrittää toimia kuten kampaajalla, mutta silti Tytyn posket ovat noustessa epäterveen sinertävät. Ande kiertää pyyhkeen tiukasti värjättyjen kutrien ympärille.

”Okei, nyt sä!”

Kun Anden kirkkaanpinkki pehko on kiedottu pyyhkeen sisään, he seisovat ja tuijottavat ammetta. Punavihreä raita kiemurtelee valkean pohjan läpi viemäriin asti. Reunaan, siihen, mihin Ande nojasi, on jäänyt täydellisen pyöreä tahra, kuin CD-levy.

”Aika paha”, Ande huokaa.

”Oota, koitetaan tällä.” Tyty nappaa käsienpesualtaan reunalta käsisaippuan. Nesteessä uiskenteleva muovinen koristekala heiluu laiskasti, kun hän pumppaa suuren määrän ainetta ammeeseen.

”Noni. Anna se harja.”

Ande ojentaa keittiöstä varastetun tiskiharjan, mutta vaikka Tyty miten hinkkaa, värit tuntuvat vain sekoittuvan ja leviävän.

”Voi helvata”, Tyty huokaa dramaattisesti, ja silloin alakerran ovi käy.

Äiti huutaa moin, joka kaikuu portaita yläkerran vessaan asti. Ääni on pirteä ja kirkas, syyssilmasta raikas.

Ande tuijottaa pinkkivihreäksi muuttunutta ammeen pohjaa ja epäilee äänen sävyn pian muuttuvan.