The Body Shop, 1996

”Tää on aika ihana, haista!”

Jintsi työntää persikantuoksuisen parfyymin lasista tikkua mun nenän alle. Haju on pistävän makea, kuin söis Spirelloo tai Soleroo rannassa just soutukisojen katsomisen jälkeen.

”Mä tykkään eniten tästä”, Lisse sanoo pyöreen telineen toiselta puolelta.

Teline on täynnä ruskeita, pyöreitä lasipulloja ja Lisse vois haistella mitä vaan, mutta mä tiedän jo, että se nuuhkii vaniljaa. Se on munkin lemppari.

”Eäh, se on niin makee”, Jintsi sanoo ja työntää persikkatikun takas pulloon.

Myyjä tuijottaa meitä puisen tiskin takaa. Se yrittää näyttää siltä, että vaan hinnoittelee lahjakoreja, joissa on shampoo, hoitoaine ja saippua heinien joukossa, mutta kyl mä tiedän. Aina, kun me tullaan tänne, se ponkasee pystyyn kuin olis kovakin kiire.

”Vanilja on paras”, Lisse kuittaa ja kääntyy koulutarviketelineelle. ”Hei, kattokaa näitä!”

Telineellä Lissen edessä on monivärisiä laatikkopenaaleja, joissa on elefantteja ja karhuja. Vieressä on teksti ANIMALS IN DANGER.

”Vitsi, miten ihania”, Lisse huokaa ja hypistelee kilpikonnavihkoa. ”Mä voisin ottaa tämmösen päiväkirjaks matkalle.”

Mä nielasen. Todistusten jako on huomenna ja sit ne lähtee, Lisse Englantiin ja Jintsi leirikouluun. Mua oottaa vaan Ostoskanava ja kesäuusinnat telkkarissa.

Mä sormeilen penaalia. Siinä valas on sininen ja vähän hassusti piirretty. Sillä on iso, vakava suu. Tekstissä vieressä lukee NOW YOU SEE US… SOON YOU WON’T ja mä en oo enkussa kauheen hyvä, mutta silti se tuntuu pahalta.

”Makee”, Lisse huokaa ja tarttuu peltipurkkiin, jossa on oranki, ”mä rakastan kaikkii eläimii. Me käydään Lontoossa sit eläintarhassa.”

”Siistii”, mä sanon, vaikka oikeesti oon ihan ontto.

”Mitä sä aiot tehdä?”

Jokin pakottaa kohauttaan olkia niinku en edes välittäis.

”Emmä tiedä. Varmaan ainaki hengaan käviksellä”, mä sanon ja yritän tavoitella sävyä, joka kertois, että mulla muka on jotain suunnitelmia.

”Ja sekoilet perjantaisin!” Lisse iskee silmää ja mä hymyilen, vaikka kukaan meistä ei oo koskaan ollu ees lähellä känniä. Valas tuijottaa mua penaalista ja mä mietin, onko se jo kuollut, tai vangittu, jossain ihan yksin ja eristettynä, vai saako se vielä uida vapaana.

Jintsi nappaa hyllyltä pahvirasian, jossa on erimuotoisia saippuoita.

”Toivottavasti siel leirillä ois joku makee”, se huokaa.

”Joo, tai hotellissa”, Lisse jatkaa. ”Siel on magee uima-allas. Mä aion makaa siellä joka päivä. Mennääks vielä Seppälään?”

Myyjä katsoo happamana, miten Jintsi ja Lisse lähtee ovelle ostamatta taaskaan mitään. Mä kuulen, miten ne hälisee farkkuhameista ja topeista, ja ajattelen pitkää kesäkuuta ja heinäkuuta käviksellä, missä jännin juttu on ehkä törmätä kasiluokan Joniin.

”Tuuksä?”

Lisse pitää ovea auki ja mä työnnän valaan takas hyllyyn. Sen iso ja vakava naama katsoo mua ja tietää vankeudesta kaiken. Ja Jonikin on jossain, kyl sä tiedät, se tuntuu sanovan, kaikilla muilla on jotain jossain.

”Hurry up, mä tartten vielä sandaalit altaalle!”

Mä nyökkään myyjälle, vaikkei se välitä meistä mitään, ja lampsin bestisteni perään toukokuun vikan päivän helteeseen.