SUODATAtuuliarayer
Kilpa-ajo
-Hei pistä se yks uus biisi, se Pedro tai jotain! Vellu huusi takapenkiltä lujaa pauhaavan musiikin yli ja keskittyi sitten jälleen käsissään oleviin, pari päivää vanhaan tyttöystäväänsä Hennaan ja juuri […]
Kreppirauta, 1991
Kirjoittaja MaRiA A
Lukuaika 2 min
16.06.2023
Vessan ovi raottuu kolmannen kerran.
”Sansa?”
Sandra huokaa ja kiristää otettaan otsahiuksista.
”No, mitä?”
”Mihin aikaan sä sitten tuut?”
”En mä tiedä. Myöhään. Sä oot nukkumassa sit jo.”
”Ai.”
Kreppiraudasta nousee hento savuvana ja palavan hiuksen tuoksu täyttää kylpyhuoneen. Sandra haluaisi käskeä Hannaa painumaan pois, mutta sisko maleksii oviaukossa säälittävänä vaaleanpunaisissa lököhousuissaan. Sandran katsellessa hän norkuaa pöntön päälle istumaan ja alkaa kuljettaa sormeaan muovitapetin ruskeissa kukissa.
”Sansa?”
Sandra päästää hiussuortuvan putoamaan otsalleen. Terävä siksak näyttää sinisen luomivärin rinnalla juuri niin hyvältä kuin hän ajattelikin.
”No, mitä?” Sandra suikistaa suutaan yrittäessään saada kreppauksen laineet kulkemaan samaan suuntaan kuin aiemmin. Peilin kautta hän näkee Hannan koirapyjamassa mansikkatuhrun, kun tämä ojentaa kättään ja poimii Timotei-pullon kylpyammeen reunalta.
”Koskahan mä pääsen diskoon?”
”Ei se oo disko, se on Raptorin keikka.” Mankka ammeen reunalla napsahtaa ja Sandra ojentuu kääntämään Madonnan kasetin.
”Joo, mut koska?”
”Meet sit koulun diskoon ens syksynä.”
”Mut siihen on niin pitkä aika!”
Eteisen ovi käy ja Hanna huokaa kuuluvasti. Sandra asettaa kreppiraudan lasihyllylle ja pöyhäisee. Tukka asettuu juuri oikein, musta samettipanta korvien tasalla on paksu ja pehmeä.
Sandra viimeistelee kampauksen hopeisilla pinneillä. Peilin kautta Hannan huulen mutru näyttää kolminkertaisellta.
”Ei siihen niin pitkä aika oo”, Sandra yrittää ja Hanna nyökkää, muttei katso. ”Sitä paitsi äiti toi sulle varmaan Taffelia.”
”Ihan sama.” Pikkusiskon sormet näpläävät Timoteitä. ”Emmä ees tykkää niistä.”
Sandra huokaa. Kreppirauta hohkaa lasilevyn päällä suu avoimena.
”Krepataanko sutkin?” Sandra kysyy hetken mielijohteesta.
Hanna nytkäyttää päänsä pystyyn kuin olisi koko ajan odottanut. Nenä nykertyy hymystä ja Sandran on pakko hymyillä, vaikka oikeasti hänen pitäisi jo suunnata huoneeseensa vaihtamaan ylleen farkkuhame ja uusi villapaita. Sen sijaan Sandra nappaa kreppiraudan ja kääntyy kohtaamaan siskonsa.
”Mut vaan otsa”, hän vannottaa, ”tai äiti saa hepulin. Ja nopeesti. Mä myöhästyn muuten.”
”Joo joo”, Hannan ääni on innostunutta hinkunaa ja Sandraan suunnatut silmät vilkehtivät ilosta. ”Otsa vaan. Ja ihan nopeesti.”
