50 markkaa, 1998

Mexican hat dance kajahtaa pikkurepusta ja Ipe lyö jarrun pohjaan. Tunturi Rider luistelee asfalttia kuorruttavan hiekoitussoran päällä pysähdyksiin.

Näytössä vilkkuu ÄiTi:).

”Haloo? Joo, mä oon just ajamassa keskustaan. Roosa odottaa mua Tiimarilla, me mennään siitä sit niille yöks. Joo joo, muistan. Joo, äiti. Joo, moikka!”

Ipe tiputtaa puhelimen vaaleanpunaisen tekonahkalompakkonsa seuraksi, roiskaisee repun selkäänsä ja nytkähtää liikkeelle. Trumpettihousujen lahkeet lepattavat tuulessa ja hän kyyristyy ohjaustangon ylle. Viikonloppu maistuu makeana kielen päällä ja lompakossa odottavat synttärirahat, 50 markkaa oranssinruskeana paperirahana. Ipe ei ennen ole saanut niin paljon.

Eilisestä saakka hän on laskeskellut, suunnitellut; Roosan synttärit olivat huhtikuussa ja sillä on kuulemma edelleen 15 markkaa jäljellä. Tiimarin kuvastossa mainostettiin ruutuvihkoja, kolme vitosella, ja Ipe on jo valinnut hamsterikuvioisen omakseen. He aikovat aloittaa oman lehden, tänä viikonloppuna se viimein tapahtuu. Roosan äiti on tulostanut töissä koirakuvia ison pinon ja he voivat värittää ne liiduilla oikeanlaisiksi.

Ipe jarruttaa liikennevaloihin, rengas roiskaisee soraa kivetykselle. Ope oli reilu ja päästi heidät viisi minuuttia etuajassa ja Ipe ryntäsi kotiin, kaivoi rahat kissapankista ja sipaisi glitteriä poskille ja mansikanmakuista kiiltoa huuliin. Äiti ei ollut kotona eikä voinut kieltää ja nyt Ipe on valmis, perjantai laajenee hänen eteensä kuin laskuvarjokangas liikkatunnilla ja Roosa on varmaan jo siellä.

Tiimarin jälkeen he aikovat mennä Lindexiin ja Infoon ja Nicky ja Nellyyn ja lopuksi ehkä mennä Carrolsiin ja hakea irttareita grilliltä. Ipe aikoo kerrankin ostaa monta kirpeää remmiä, yleensä ne ovat liian kalliita, mutta eivät tänään. Rahoista voisi jäädä videovuokraankin, jos he eivät ota ensi-iltaa. Roosan äiti on kiva ja antaa heidän aina valvoa vähän pidempään ja Ipe aikoo ehdottaa sitä, katsoa, mitä Roosa sanoo. Ja jos rahat loppuvat, ainahan on kirjasto.

Valo vaihtuu ja Tunturi syöksähtää eteenpäin. Ipe näkee jo keskustan hyörinän, ihmiset kulkemassa Sokoksen ja Anttilan väliä ja itsensä vilisemässä heijastuksena Helioksen ikkunoissa. Hän kiitää kuin salama tai valonnopeus kohti kävelykatua ja näkee jo Roosan seisomassa kivetyksellä. Sen tukka on kikkuralla ja farkkutakin rintamuksessa on iso, oranssi rintanappi.

Hengitys ja into hihkuvat nielussa, kun Ipe jarruttaa. Rider luistelee pyörätelineelle Tiimarin eteen ja Ipe hyppää satulasta suu hymyssä ja reppu täynnä vapaapäivien odotusta.