You too 8, 1999

”Viisitoista minuuttia!”

Opettajan jyrähdys hätkäyttää kynän Elisan kädestä. Hän kumartuu puista pulpettia vasten ja kalastaa paperipäällysteisen lyijykynän lattialta. Pöydällä englannin tehtäväkirja tuijottaa ja pilkkaa, kantta kirjovat harottavalla käsialalla taiteillut laulunsanat ja iskulauseet, joista ei kokeissa ole mitään hyötyä. Kirjan päällä kumi kirkkaassa muovikotelossaan odottaa koskemattomana.

Elisa puristaa silmiään kiinni ja hengittää syvään. Hän naputtaa kynän trollikoristetta pulpetin pintaa vasten niin, että otuksen pieni pää iskeytyy lyijykynillä nirhattujen kaiverrusten sekaan.

Vieressä Aki kirjoittaa jo viimeiselle monisteelle. He ovat sopineet kaikesta ja nyt, kun Elisan olisi aika toteuttaa, hän ei uskallakaan. Aki on uskaltanut, totta kai, se ei ole samanlainen jännittäjä kuin hän.

Tehtäväkirjan sinisessä kannessa Suosikin tarrat ja käsin tuherretut Apiksen logot tuntuvat nauravan, naljailevan. Elisa haluaisi tönäistä kirjan lattialle, mutta on valinnut paikan eturivistä – eturiviä ei koskaan epäillä, Aki sanoi – ja meteli herättäisi liikaa huomiota.

Aki saa tästäkin kympin, Elisa ajattelee happamana, Aki, jonka koko idea oli, Aki, joka ei koskaan edes yritä, eikä koe syyllisyyttä. Elisa haluaisi vihata poikaa, mutta tuntee pelkkää korventavaa kateutta.

Opettaja istuu pöytänsä taakse ja kumartuu puhdistamaan silmälasejaan. Elisa henkäisee syvään, aika on tullut, täydellinen hetki. Elisa näkee, miten silmälasit hankautuvat ruskeaan kauluspaitaan eikä anna itsensä ajatella liikaa, ajattelee vain nyt, nytnytnyt

Nopeasti Elisa nappaa pyyhekumin käteensä ja pudottaa sen syliinsä. Hengitys pihisee rinnassa, kädet tuntuvat tahmeilta, mutta tehty on tehty. Hän on väsynyt jäämään aina vajaaksi, laahautumaan kohti kutosta tai seiskaa, vaikka miten antaisi kaikkensa. Ja jos Akikin kerta aina.

Katse tiukasti opettajassa Elisa nytkyttää sinisen muovisuojuksen kumin päältä niin, että paperilappu pääsee putoamaan syliin. Vaivihkaisesti hän taittelee sen auki.

Akin käsiala on pientä, paljon pienempää kuin mihin hän itse pystyisi. Do, did, done, Elisa lukee lapusta, read, read, read, either or, neither nor. Hikisenä Elisa nostaa katseensa salaisuudestaan, mutta Akin kynä rustaa edelleen paperilla eikä opettajakaan katso häneeen.

”Kymmenen minuuttia!” Opettaja kajauttaa ja Elisa nipistää reidet yhteen, vangitsee salaisen lapun reisiensä ansaan ja alkaa sitten korjata jo tekemiään virheitä.