Kuin aito brysseliläinen

Keväinen aamuaurinko lämmittää jo aavistuksen Miljan noustessa Gare Central -metroaseman laiturilta maanpinnalle. Hän seuraa ihmismassaa Grand Placen suuntaan, mutta jatkaa kohti Pêle-Mêle -antikvariaattia, joka tarjoaa lompakkoystävällisen tavan kartuttaa ranskankielentaitoa kirjallisessa muodossa.
Käveltyään ennakoitua reippaammin Milja päätyy odottamaan divarin ovien avaamista muutaman minuutin ajan. Hän hyödyntää ajan tarkkaillen muita asiakkaita – osalla kirjakasseja, joten he ovat menossa ostotiskille. Miljan mieltä lämmittää erityisesti se, että käytetyillä kirjoilla on arvoa.
Työntekijä tulee avaamaan oven ja toivottaa ystävällisesti bonjour.
Milja ohittaa keräilytavaroiden vitriinit ja suuntaa suoraan sarjakuvahyllyille. Hän on kerryttänyt sen verran paikallistuntemusta, että tietää sarjakuvien olevan järjestetty kustantamojen mukaan – Castermanin alta löytyy Tintti-sarjakuvat sekä Dargaudin alta Blake & Mortimer. Opiskelijabudjetilla kun mennään, Milja valitsee tarjolla olevista albumeista edullisimmat. Seuraavaksi hän kipuaa portaat yläkertaan ja vilkaisee matkakirjat sekä englanninkieliset kirjat. Muutama teos tarttuu mukaan. Ennen kassalle siirtymistä hän kurkkaa vielä vieraskielisten kirjojen hyllyn – ihan vain tarkistaakseen, olisiko valikoimassa suomenkielisiä.
Milja maksaa kassalla ja ottaa reppunsa lukollisesta lokerosta. Hän vilkaisee taivasta, joka enteilee sadetta. Onneksi reppuun on pakattu myös sateenvarjo.
Divarissa käymisestä on tullut lauantaiaamujen rutiini Miljalle, yleensä hänen ystävänsä heräävät myöhemmin, joten tämä takaa Miljalle hetken aivan omaa aikaa. Luetut kirjat hän kierrättää yleensä kaveripiirissä.