Kotiinpaluu

Jenna tarttui matkalaukkuhihnalla jo pyörivään matkalaukkuunsa ja laskin sen maahan. Hän yritti tähyillä pienempää laukkuaan. Hän kaivoi puhelimensa esiin ja poisti lentokonetilan asetukset. Viestisovelluksessa hän näppäili ystävälleen Kiralle viestin. ”Odotan laukkuani. Menee hetki.”

Matkan jäljiltä Jenna oli väsynyt, joten hän ei jäänyt selailemaan viestejään tai muuta lennon aikana tapahtunutta, vaan odotti laukkuaan. Vihdoin hän tunnisti omansa ja nappasin sen mukaansa. 

Saapuvien aulassa vastassa ei ollutkaan Kira, vaan hänen veljensä Felix. 

”Mitäs sä täällä?” Jenna kysyi. 
”Etkö saanut Kiran viestiä?”
”En mä ehtinyt lukea.”
”Kiralle tuli yllättävä meno, mutta hälytti mut hakemaan sut.”
”Mut mun piti mennä sen luo yöksi.”
”Niin, no, sä tuut mun luo.”
”Mut sulla on kämppis!”
”Ei oo enää. Jenna, sä olit poissa puoli vuotta.”
”Jaha.”
”Vierashuoneessa on sänky. Ei sun tarvitse lattialla nukkua.”

Jenna kulki Felixin perässä ja yritti parhaansa mukaan saada laukut kuljetettua vaivatta mukaan. Felix ei tarjoutunut auttamaan. Ei edes laittamaan laukut auton takaluukkuun. Felix oli Jennaa ja Kiraa kaksi vuotta vanhempi. 

Jenna istui etupenkille ja laittoi turvavyön. ”Sä sitten valmistuit.”
”Joo, mä oon vakiduunissa myös. Paljon on tapahtunut sinä aikana, kun olit poissa.”
”Mites Liina?”
”Historiaa, sekin.”
”No, voi.”
”Tuopa kuulosti tosi lohduttavalta”, Felix nauroi ääneen. ”Miltä sun vaihtaripuolivuotinen meni?”
”Mitä Kira sanoi?”
”Ei kai se nyt sun salaisuuksia mulle kerro? Ihan hyvin sulla kuulemma meni.”
”Joo, lukuun ottamatta niitä hetkiä, kun ei mennyt.”
”Ai kuinka niin?”
”Tiedätkö, miltä koti-ikävä tuntuu?”
”Oli mulla armeijassa vähän koti-ikävä.”
”Aluksi kaikki on uutta, hienoa ja mahtavaa, kunnes sitten kaikki on vierasta ja pelottavaa. Sitten sieltä pohjamudista pitää nousta. Näyttää, että suomalaisella sisulla päästään vaikka harmaan kiven läpi.”
”Sä oot niin pirteä aina. Miten sä voisit koskaan olla pohjamudissa?”
”Koska kaupasta ei saa ruisleipää ja maito maistuu lehmältä.”
”Mitä kamelinmaitoa sä oot juonut aiemmin?”
”Suomalainen maito ei maistu. Ranskassa pitää pitää nenästä kiinni, jos juon tuoretta maitoa. UHT-maito oli ratkaisu.”
”Yrityksen ja erehdyksen kautta muidenkin elämä rakentuu”, Felix neuvoi.”Kokemuksen syvä rintaääni äänessä, huomaan”, Jenna kommentoi.”Oon sua vanhempi ja viisaampi.”
”Niin kai sitten”, Jenna hymähti.
Felix pysäköi auton ja antoi Jennan itse purkaa tavaransa autosta. Väsynyt Jenna oli jo huomauttamassa, mutta päätti vaieta, sillä Felix tarjosi hänelle yösijan. 

”Sä oot kyllä superkiltti, kun majoitat mut näin lyhyellä varoitusajalla.”
”Sähän oot melkein perhettä.”

Jenna pysähtyi – aivan fyysisesti – miettimään. Jouluja, uusia vuosia ja vappuja, synttäreitä ja valmistumisia. Aina juhlien loppupuolella hengailtiin keittiössä syömässä sitä, mitä oli jäljellä. 

Felix kääntyi katsomaan taakseen, kun ei kuullut enää matkalaukkuen raahaamisesta kuuluvaa ääntä. ”Mikä nyt?”

Jennan poskille valui jo kyyneleitä. 

”Jenna, hei, mikä sulle nyt tuli?”
”En mä tiedä”, Jenna niiskautti nenäänsä ja tarttui matkatavaroihinsa ja seurasi taas Felixiä. 
Felix avasi rapun oven. ”Oletan, että sä haluat mennä hissillä.”
”Joo, nää laukut painaa.”
”Ok, kolmas kerros.”
”Kyllä mä muistan”, Jenna tuhahti.

Felix oli ilmeisesti harpponut portaat, sillä hän oli avannut jo kotinsa oven, kun Jenna sai hissin oven auki. Jenna raahasi laukkunsa sisään.

”Huhhuh. Matkailu ottaa koville”, Jenna sanoi. ”Voisin mennä suihkuun.”

*

Dan Auerbachin Heartbroken, In Disrepair soi Felixin Spotify-listalta, kun Jenna ilmestyi aamulla keittiöön. 

”Siis mikä tää biisi on?” Jenna kysyi.
”Heartbroken, In Disrepair.”
”Tää on ihan mieletön. Miten mä en oo kuullut tätä?”

Felix hymyili. 

”Mitä?”
”Sä et oo muuttunut yhtään. Innostut edelleen kaikesta.”
”Mä olin poissa puoli vuotta.”
”Tiedän, mutta se tuntui pidemmältä.”
”Ja nyt mä lähden tänään vielä maalle. Mutta mä tuun sitten elokuun puolessa välissä takaisin.””Aiot tehdä koko kesän duunia?”
”Joo, mulla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa. Asun mun tädin luona.”
”Onko sulla jo kämppä miettiä syksyksi?”
”Ei oo. Mutta en mä jaksa sitä nyt miettiä.”
”Saitko kunnolla nukuttua? Sä nukahdit heti suihkun jälkeen.”
”Joo, mä olin tosi väsynyt. Mutta nyt taas valmis uusiin seikkailuihin.”
”Mekö ei nähdä ennen syksyä?”
”Ellet ole tulossa landelle, ei.”