Kaupunkijuhannus

Torstain eli juhannusaatonaaton aamukokouksessa kokouksen vetäjä kommentoi kokousosallistujien määrää ja puhui mökille menosta. Marja oli onnellinen, ettei näissä kokouksissa tarvinnut pitää tietokoneen kameraa päällä, sillä hän pyöritteli dramaattisesti silmiään kotitoimistolla. Osa jäisi kaupunkiin juhannukseksi. Ja se oli ihan ok. Julkinen liikenne toimisi pyhien ajan ja kaupasta saisi ruokaa.
Perjantaiaamuna, juhannusaattona Marja heräsi aikaisin – ollakseen vapaapäivä. Aamutoimista selvittyään hän kirmasi metroon ja hyppäsi kyydistä Helsingin yliopiston metroasemalla. Esplanadin puistossa laahusti turistiryhmä oppaan perässä. Kauppatorilla oli kojuja, ja Marja osti herneitä ja mansikoita. Suomenlinnan lautan aikataulu ilmoitti, että lähtöön oli pari minuuttia aikaa. Marja luetutti lippunsa automaatissa ja astui lauttaan.
”Meillä on aina Suomenlinna”, Heikki oli silloin siteerannut – virheellisesti Casablanca-elokuvaa, sillä siinä oli viitattu Pariisiin. Nyt Heikki oli valtameren takana – aikaeron vuoksi -taisi nukkua vaimonsa vieressä.
Marja karkotti Heikin mielestään ja käveli omaa reittiään – Heikin kanssa oli aina tullut kiistaa reittivalinnasta. Marja ei oikeastaan ollut niin valikoiva reitin suhteen, mutta rakasti näkymää merelle ja Kustaanmiekka oli nähtävä, aina. Marja muisti ostamansa eväät ja istahti penkille. Kello ei ollut puoltapäivääkään ja vielä oli rauhallista. Seurana oli vain muutama varpunen sekä poikasiaan suojelevat sähisevät valkoposkihanhet.
Marja selasi puhelimensa kuvagalleriaa ja valitsi onnistuneimmat otokset. Hän lähetti viestisovelluksessa ne Heikille ”terveisiä Suomenlinnasta”.
Marja ehti palata jo mantereen puolelle ennen kuin Heikki vastasi ”hyvää juhannusta”.