Kirottu kauneus

En ole koskaan nähnyt niin kaunista olentoa elämäni aikana. Se tanssi kuun valossa ja liikkui tuulen rytmin mukana. Pidätin hengitystäni, en halunnut sen huomaavan minua piilopaikastani. Yksikin väärä liike voisi tappaa minut. Sen iho kimalteli tuhansia värejä, joita en ole aikaisemmin tiennyt olevan olemassa. Olin hurmaantunut, mutta myös peloissani. 

Minua oltiin aina käsketty pysymään poissa. En ymmärrä miksi. Miksi jotain näin kaunista piti pitää salassa? En voinut irrottaa katsettani. Aika kului ja minä vain katsoin tuota lumoavaa tanssijaa. 

Pian aurinko nousisi ja minun pitäisi paeta, jos siis halusin pitää henkeni. Mutta en halunnut liikkua. En voinut liikkua. Lopulta aurinko nousi ja nuo sulavat liikkeet auringonvalossa sokaisivat melkein silmäni.

Tunsin olevani lähempänä sitä, vaikka en ole liikkunut ollenkaan. Se aukaisi suunsa aivan kuin haukatakseen ilmaa. Sen hampaat näyttivät teräviltä ja vaarallisilta. Minun pitäisi lähteä, mutta päätin jäädä. Tämä oli vain minun silmilleni.

Olin väsynyt. Minun pitäisi lähteä ennen kuin se huomaisi minut, mutta sitä minä en tiennyt, että se tiesi minun katsovan, mutta sillä hetkellä, kun sen tuliset silmät kohdistuivat minuun niin olin jo kuollut.

Mutta jos olin kuollut miten pystyin näkemään sen? Yritin räpytellä silmiäni, mutta en saanut sitä katoamaan pois näkökentästäni. Laskin katseeni maahan ja tunsin pimeän varjon yläpuolellani. 

Nostin katseeni takaisin, mutta kaduin heti päätöstäni. Sen koko keho oli peittynyt tummaan ja paksuun nesteeseen. Se imi kaiken valon itseensä. Sen leualta valui pieniä pisaroita naamalleni, jotka näyttivät melkein tähdiltä, kun valo osui niihin ja osa niistä putosi huulilleni. Verta, verta! Jähmetyin pelosta. Minun vertani?

Se ei ollut ihminen, mutta se ei ollut eläinkään. Miten näin kauniista olennosta tuli niin synkkä pahuuden ruumiillistuma. Purin hammastani. Sen silmät katsoivat syvälle sieluuni. Tiesin olevani jo tuomittu. Olin ollut ahne ja itsekäs. Nyt tiedän, miksi minua käskettiin pysymään poissa. Tämä ei ollutkaan minun silmilleni. 

Oi, kuinka olisin saanut kunniallisen kuoleman, mutta nyt kuolen kuin pelkuri. Mutta, ei. Se ojensi kättään tai pikemminkin raajaansa minua kohden. Pystyin vain tuijottamaan samalla kun aurinko sai minut hikoilemaan.

Tapa minut jo kokonaan, pyydän.