Kauhua Kustavissa

Autokauppias Mutikainen ajoi iloisin mielin kohti kesämökkiään. Autoradiossa soivat lapsuuden kesähitit, maisemina vuorottelivat pellot ja metsät ja ajotie oli rauhallinen. Mutikainen oli jättänyt kotiinsa perheriidat. Viime aikoina hänellä oli vaimonsa Irmelin kanssa ollut useita kahnauksia, jotka johtuivat enimmäkseen rahasta. Lisäksi Mutikaisen lapset olivat vähän etääntyneet isästään. Heitä kiinnostivat vain uudet älypuhelimensa. No, Mutikainen korjaisi asiat palatessaan. Pieni ero tekisi heille kaikille hyvää. Mutikainen päätti käydä Kustavin keskustassa kaupassa hakemassa vielä makkaraa ja olutta. Hän pysäköi Volvonsa parkkipaikalle ja nousi autosta. Olipa vähän väkeä. Parkkipaikalla seisoi vain pari mokomaa ajopeliä. Toisaalta, lomakausi alkoi olla jo loppumaan päin. Elokuuhan jo oli. Mutikainen marssi sisälle pikkukauppaan, nappasi mukaansa makkarapaketin ja kuuden oluen pakkauksen. Vierittäessään ostoksiaan hihnalle Mutikainen tajusi kassapojan olevan uusi työntekijä. Hän ei muistanut nähneensä tuota poikaa aiemmin kassalla. Joku työharjoittelija kenties? Mutikainen tervehti nuorukaista.
“Päätin ottaa vähän lomaa”, hän kehaisi samalla.
“Missäs herran mökki on?” poika kysyi oudon mekaanisella äänensävyllä.
Tumma ja hoikka nuorukainen tuijotti Mutikaista paksujen kulmakarvojensa alta. Mutikainen kertoi mökkinsä sijainnin. Mitäpä sitä salailemaan? Tuskin poika varkaisiin aikoi tulla.
“Vai että sen järven rannalla”, poika totesi. “Lukitkaa ovenne yöksi.”
Mutikainen poistui kaupasta kasvoillaan hämmentynyt ilme. Mikä sitä hujoppia vaivasi? Poika puhuikin kuin monta vuotta vanhempi heppu. Anyway, Mutikainen pakkasi ostokset autoonsa ja jatkoi ajelemistaan. Hän ajoi suoraan mökille. Ilman ainoatakaan pysähtymistä.

Päästyään mökilleen, Mutikainen oli jo unohtanut koko kauppakeissin. Hän vei ostokset jääkaappiin, keitti kupillisen vahvaa kahvia ja lorautti maidot sekaan. Sitten hän istahti mökkinsä terassille. Mutikainen ihaili laajaa järvimaisemaa. Kaislikko havisi, jossakin hyppäsi kala ja lokit kiljuivat. Mutikainen siemaisi kahvetta. Hän tunsi itsensä taas pikkupojaksi joka etsi matoja mökin takapihan mullista. Pujotti lieron ongenkoukkuun ja heilautti koukun veteen. Tulisikohan vedestä vielä kalaa yhtä hyvin kuin ennen? Olisihan sitäkin tässä aikaa kokeilla. Ensin Mutikainen meni tekemään halkoja lämmittääkseen saunan. Halkoja hakatessaan Mutikainen kuuli ääniä naapurista. Naapurin ukko Kivikoski käveli Mutikaisen luokse kädet housujensa taskuissa kuten aina. Miehellä oli pullea maha ja tuuheat viikset. Yllään tällä oli se iänikuinen palmupaitansa ja hellehousunsa.
“Se on ollut lämmintä”, Kivikoski tokaisi.
“Joo”, Mutikainen myönsi ja halkaisi halon. “Silti päätin tulla vähän lepäilemään.”
“Kannattaa kuitenkin lukita ovi yöksi”, Kivikoski huomautti.
Mutikainen lopetti halkojen hakkaamisen, pyyhki hikeä punakalta otsaltaan ja kysyi:
“Miksikähän?”
“Etkö ole kuullut näkistä?” Kivikoski esitti vastakysymyksen.
“Mistä?”
“No tuossa järvessä asuu nykyään semmoinen otus”, Kivikoski ilmoitti. “Kukaan ei tiedä mistä se on tullut mutta, voi veljet, että se on nälkäinen!”
Sitten äijä häipyi niine hyvineen omalle puolelleen. Mutikainen jäi tuijottamaan mökkinaapurinsa perään kirves käsissään. Oliko ukko seonnut ihan lopullisesti? Mutikainen sai vasta viiden minuutin kuluttua jatkettua klappien tekoa. Kun puita oli tarpeeksi, hän lämmitti niillä saunan. Mutikainen jätti kuitenkin uimisen tältä illalta väliin. Hän ei oikein osannut selittää itselleenkään miksi.

Mutikaisen ilta saunan jälkeen sujui oikein mukavasti pasianssin merkeissä ja radiota kuunnellessa. Hän lätki tahmaisia pelikortteja mökin tuvan pöytään. Kun kello löi yksitoista, kaikki makkarat oli syöty ja olut loppui Mutikainen kömpi vuoteeseen mökin perälle. Jokin hänen aivojensa takaosassa nalkutti että ovi olisi pitänyt lukita. Mutikainen päätti että se oli turhaa touhua. Hän nukahti ja nukkui hyvin keskiyöhön asti. Keskiyön pintaan Mutikainen kuuli ovelta ääniä. Joku renkkasi ovenkahvaa. Nyt Mutikainen hermostui. Kyllä kaikenlainen paskanjauhanta vielä kävi mutta jos ne hulttiot meinasivat pelotella häntä oikein kunnolla niin saisivat maksaa seurauksista. Mutikainen nousi vuoteesta, veti yöpöydän laatikon auki ja kaivoi sieltä taskulampun. Hän napsautti sen päälle ja meni lampun valo edellään mökin keittiöön, josta kuului ensin läiskyviä askelmia. Sitten kuului merkillistä huohotusta. Mutikainen nielaisi ja osoitti keittiön ovelle päästyään taskulampulla jääkaappia. Siinä, ihan jääkaapin edessä, seisoi jokin pohjamudan ja vesikasvien peittämä hirvitys. Mutikainen huusi kuin viimeistä päivää. Hän pudotti samalla taskulamppunsa. Se sammui iskeytyessään mökin lattiaan. Mutta se ei ollut pahinta. Pahinta oli se että otus oli työntänyt leväiset kyntensä Mutikaisen jääkaappiin saadakseen makkaraa. Ja koska se ei ollut löytänyt makkaroita sen oli tyydyttävä elävään ravintoon…