Pikkujoulut

Hymyilen baarimikolle kohteliaasti, kun hän ojentaa minulle täyden oluttuopin ja heti perään kortinlukijan. Maksan ostokseni mahdollisimman nopeasti, ja yritän olla välittämättä pystyyn nousevista karvoista niskassani, kun tunnen miten takanani seisova tyyppi nojautuu yhä lähemmäs minua.

Hänen hengityksensä haisee viinalta, ja tiedän jo ennen katseidemme kohtaamistakin, että hän on aivan naamat. Yllätyn kuitenkin miehen puhetavasta ja ennen kaikkea sen selkeydestä, kun hän puhuttelee minua.

“Hei, saako sun seuraan liittyä?”

“Ei kiitos, mun kaveri odottaa mua jo tuolla pöydässä”, vastaan nyökäten epämääräisesti kohti tiskiä vastapäätä sijoitettuja ruokailuryhmiä. Yritän hivuttautua miehen ohitse, mutta vieressäni oleva baarijakkara sekä hänen kookas vartalonsa tukkivat tieni. “Anteeksi, mutta voisitko…”

“En mä mitään pahaa tahdo”, mies sanoo nauraen, eikä tee elettäkään väistääkseen. Hän vain seisoo paikoillaan ja katselee minua päästä varpaisiin irvokkaasti hymyillen. “Halusin vaan tulla jutteleen sun kanssa. Oon katellu sua koko illan.”

Yritän nielaista kurkkuuni juuttuvan palan, kun mies nostaa yhtäkkiä kätensä ja sipaisee hiuksiani. Haluaisin pyytää häntä lopettamaan, mutta olen niin häkeltynyt että en saa sanaakaan suustani.

“Mitä sä oikein hommaat?” kuulen jonkun sanovan toiselta puoleltani, ja esiin astuu suunnilleen minun ikäiseni nainen. Luulen ensin hänen puhuneen minulle, mutta kun hän kohdistaakin katseensa edessäni möllöttävään mieheen, tajuan heidän tuntevan toisensa.

“Anna sen hei olla”, nainen lisää käskevästi, ja riuhtaisee sitten miehen pois edestäni ennen kuin kääntyy puhuttelemaan minua. “Sori hei tosta. Meillä on pikkujoulut, ja Mika on tainnut ottaa vähän liikaa. Ei se mitään pahaa tarkoita, ja oon kyllä yrittänyt sanoo sille ettei ketään voi mennä tolleen lääppiin. Niin et sori viä siitä. Mä soitan sille nyt taksin ja lähetän sen kotiin.”

Nainen hymyilee minulle pahoittelevasti, ja vasta kun hän lähtee taluttamaan ystäväänsä kovakouraisesti toiseen suuntaan, huomaan heidän molempien pukeutuneen värikkäisiin, jouluisiin villapaitoihin. Sellaisiin, jotka ovat niin övereitä vilkkuvine valoineen ja porojen kuvineen, että niitä ei voi kuin ihailla.

Katselen mykkänä miten nuo kaksi ventovierasta ihmistä hakevat takkinsa naulakosta, ja katoavat sitten ulos baarin ovesta valonauhojen välkähdellessä heidän paitojensa alla. Kukaan muu ei vaikuta kiinnittäneen huomiota koko tapahtumaan.