Lauantaiaamu

Kello on vasta seitsemän aamulla. Ulkona on vielä pimeää, ja autiot kadut ovat täynnä puista pudonneita lehtiä. Missään ei näy ristin sielua, sillä nyt on lauantai, ja valtaosa kaupungin asukkaista on vasta heräämäisillään.

Kun Miina havahtui unestaan noin kymmenen minuuttia sitten, hän tiesi heti ettei voisi jäädä sänkyyn makaamaan. Vaikka hän ei ollut nähnyt kyseistä unta aiemmin, hän tunnisti sen tutun kaavan. Muistot sekoittuivat jälleen kerran haaveisiin, kunnes Miina lopulta heräsi ja huomasi olevansa yksin asunnossaan.

Sama tapahtuu vähintään kerran kuussa, ja vaikka Miina antaakin itselleen silloin tällöin luvan vaipua takaisin untenmaille, hän tietää sen vain pahentavan tilannetta. Koska vaikka unen kaava onkin aina joskus myönteinen, ja Miina huomaa tulevansa nähdyksi ja kuulluksi ja halutuksi, se kaikki johtaa aina takaisin tähän samaan hetkeen, jossa hän on yksin kotonaan lauantaiaamuna klo 07.04 ja tuijottaa ulos ikkunasta, vaikka siellä ei ole mitään katsottavaa.

Miina huokaisee ja sulkee sälekaihtimet vasemmalla kädellä, sillä oikea on aina tähän aikaan aamusta varattu kahvikupille. Hän istahtaa kuluneelle nahkasohvalle pienessä 40 neliön kaksiossaan, kaivaa kännykän esille aamutakkinsa taskusta, ja avaa sitten Facebookin.

Useimpina päivinä Miina pystyy hillitsemään itsensä, ja tietää kyllä ettei hänen kannata käydä kurkkimassa miehen postauksia, mutta nyt hän tiesi heti herättyään, ettei voisi vastustaa kiusausta. Unen valta oli aivan liian voimakas.

Kun Miina saa haluamansa sivun auki, hän tuntee tutun muljauksen mahassaan. Muutama kuukausi sitten laitettu päivitys on yhä siinä, mikä kaikella todennäköisyydellä tarkoittaa sitä, että tuo kuvassa oleva nainen on yhä mukana kuvioissa. Koska kyllähän mies varmaankin poistaisi kaikki yhteiskuvat, jos heidän suhteensa olisi päättynyt.

Miina tuijottaa puhelimensa ruutua monta minuuttia, ja pohtii voisiko hän itse olla kuvassa tuon vieraan naisen tilalla, mikäli hän olisi kertonut miehelle tunteistaan. Hän kuitenkin uskoo, että heidän välillään oli ollut kipinöitä. Oikeastaan hän on jopa varma siitä, sillä vain harva mies katsoo häntä samalla tavalla tässä iässä. Teininä kyllä, mutta ei enää tässä vaiheessa elämää.

Sekä mies että nainen näyttävät kuvassa onnellisilta, ja kuvatekstiksi on laitettu ainoastaan pieni punainen sydän. Sanoja ei selvästikään tarvita. Rakkauden kieli puhukoon puolestaan. ”Olen iloinen puolestasi”, Miina sanoo ääneen ennen kuin hän lopulta sammuttaa näytön.

Hän on miettinyt monta kertaa, että poistaisi miehen yhteystiedot sekä puhelimesta että somesta, mutta tietää ettei se loppujen lopuksi ratkaisisi mitään. Ongelma on siinä, että hän ehti jo päästää miehen ajatuksiinsa ja sydämeensä.