Kirjoittajan esittely

Riikka Lehtonen

Kirjoittajahistoriani on melkein kai elämänmittaiseni, koska ensimmäiseltä luokalta asti olen kirjoittanut, ainakin jotakin. Yläkoulussa minua ei kiinnostanut yhtään mikään. Silloin odotettiin viikonloppuja ja sitä, että pian tulisi aikuiseksi.
Olen kuitenkin aina rakastanut pitää paperikalenteria ja kirjoittaa muistilappuja. Eikä mitään nopeita töherryksiä, vaan taidokkaita ja kuvitettuja muistilappuja, täydellisesti oikeinkirjoitettuna. Lukemiseen innostuin parikymppisenä, kun sain käteeni ensimmäisen Potterin. Kaikella on tarkoitus ja niin oli silläkin kertaa, kun aloin lukea sitä nuorimmille sisaruksilleni. Se oli sitten menoa. Sen jälkeen aloin kirjoitella pikkujuttuja, jotka nyt ovat kadonneet vanhojen kalenterien ja muistivihkojen uumeniin, joita ei enää ole.
Oikea kirjoittajan sysäys tuli noin vuosikymmen sitten, mikä oli ehkä tähän astisen elämäni vaikeinta aikaa. Oksensin romaanin verran kirjaimia ikivanhalle tietokoneelle öisin ja päivisin kirjoitin kynällä paperille kesken työpäivänkin. Se helpottumisen tunne tuskan keskellä, ei voi edes sanoin kuvailla. Sen jälkeen en ole kerralla niin paljoa kirjoittanut, mutta kirjoitan ja se riittää.
-En osaa sanoa, mikä minua kiinnostaa kirjoittajana.. Mieleni muuttuu ja menen sen mukana mitä ”mieleni tekevi”. Luultavasti osaan vastata tähän myöhemmin, kun opin lisää mahdollisuuksista.
-Vahvuuteni ja kehityskohteet.. Mielikuvitus, mikä virtaa alati ja saisi olla välillä hiljaakin. Mietiskelen paljon, suunnittelen ja spekuloin. Kierittelen asioita kaikista mahdollisista suunnista. Jaarittelen minkä kerkiän.
Rakastan ihmisten kanssa käytyjä keskusteluja ja heiltä kuultuja tarinoita, koska aina oppii uutta ja vanhasta tulee parempi.
-Idearikkaus on ihana asia, mutta ehdin toisesta päästä jo unohtaa, kun koko ajan tulee uutta.
Käännän parhaani mukaan kaiken parempaan. Ihminen on aina kesken. En tule koskaan valmiiksi. Kaikessa on kehitettävää.
-Kirjoittamisen esteet ja pelot.. En haluaisi pelätä mitään. Tahtoisin hypellä tuntemattomiin aina, kun mahdollista. Toivoisin, ettei tähän tarvitsisi vastata, koska silloin pelko kerrostuu ja muistuttaa itseä siitä, että tässä tarvitsee pelätä jotain. "Tämä tässä on sinun esteesi, pelkää tätä." Helpoin, kun ei ajattele omia esteitään ja pelkojaan, vaan niiden vastaan tullessa ajattelee positiivisesti. "Okei, tässä olisi tämmöinen, ei helpoin juttu minulle, mutta yritän ja teen parhaani." Hetken kuluttua huomaankin, että hoidin homman. No problemo.
-Kirjoittaminen tukemassa ihmiseksi kasvamisessa.. Odotan mielenkiinnolla. Olen todella innoissani Ahlmannille pääsystä. En ole vuosiin saanut mitään näin tärkeää itselleni ja tämä on nyt todella MUN. Kasvun vuosi, mun uusiminä vuosi. Mun kaikkea.
Ihmiset ovat olleet ihania ja heidän kanssaan on ollut helppo olla. Odotan niin innolla keskusteluja ja yhdessäoloa. Ympäristö on mitä mainioin ja tämän mun- jutun kannalta kaikkein paras. Maaseutu, eläimiä ja rauhaa. Ihanat energiat.
Tästä vuodesta tulee paras ikinä. Kiitos.

Lempiteokset

Kaikella Rakkaudella Harry Potter. Et tule enää ikinä olemaan yksin, vaan sinulla on maailman laajuinen perhe.