Läheltä vai kaukaa

Kuoreni on kerrostunut moneen kerrokseen. Värikirjoni mustasta, harmaaseen sekä kaikkiin ruskeiden sävyihin. Toiselta puolelta olen rosoinen, joka kertoo vain elämästä ja siitä, että minä olen elänyt.
Meren liikehdintä, sateet ja myrskyt, ovat tuhonneet kaupunkeja, mutta minä pieni olen selvinnyt niistä. Ne ovat silottaneet pintani, rosonneet ja värini ovat päässeet esiin ja eloon. Kun katsot minua valoa vasten, minä kiiltelen, ja prisma taittaa värejä, joilla ei ole nimiä.
Hiekka ympärilläni on tehnyt oman osansa. Kuinka kaukaa minä olen tullut. Kuinka syvältä aallokot ovat minut tuoneet ja miksi ne ovat minut luoneet. Olenko elänyt kymmeniä vai satoja vuosia. Onko kenties sisälläni ollut helmi? Kaunistaa nyt jonkun kaulaa vai onko rasiassa piilotettuna laatikkoon?
Rakas, rakkaimpani löysit minut rannalta toiselta puolen maailmaa, missä lasia kierrätetään rantahiekkana. Hiottu pyöreäksi ja turvalliseksi. Niiden mukana olen tullut tähän hetkeen.
Maan, jonka rantoja Tasmanianmeri ja Eteläinen jäämeri hiertävät. Cookinsalmi, jossa meret yhtyvät ja jakavat kaksi saarta. Aallot, jotka pyyhkivät milloin hellästi, milloin rajusti.
Maan, jonka motto on ”onward”, ”eteenpäin” ja niin minä tein. Sinun kanssasi. Piilotit taskuusi, käärien tiiviisti turvaan, etten minä särkyisi. Majatalossa vielä silitit, rakastit ja hellit ja sain viettää päiviä tuntien läsnäolosi.
Lensin taivaalla kaksi vuorokautta. Ystävä hyvä, sulje näin minut käsiisi ja kerro minusta kauniita tarinoita, jotka koet tärkeäksi. Karhean sileästä pinnastani, helmestäni tai helmettömyydestäni. Kerro kauniita lauseita. Siitä, mistä minut löysit ja mitä ajattelit. Yhteisestä matkastamme.
Nautin tässä ollessani sinun. Tärkeällä paikalla. Villiinnytit minut tälle tarinalle ja minä vain nautin ja kiillän kaikissa sateenkaaren väreissä.