Olit kanssani väliaikaisessa yksiössäni, jonne olin muuttanut eroni jälkeen siksi aikaa, että löytäisin pysyvämmän kodin. Sinä kesänä olin löytänyt huuman, vapauden, elämän ja punaviinin virtauksen. Ja olin rakastumassa sinuun.
En ollut koskaan kokenut mitään samanlaista. En ollut aiemmin tiennyt, mitä on tuo posket punaisiksi polttava ihastuksen kulo. Kulo, tosiaankin, sillä olin pitkään kärsinyt entisessä suhteessani, riidellyt yöt ja laihtunut ahdistuksestani aivan kuivaksi oksaksi. Maasto oli otollinen ihastumiselle, rakastumiselle, huumalle ja irtipäästämiselle.
Me tanssimme Herra Ylppöön. Hän lauloi: “Olen valinnut sinut, tule viereeni, tule viereeni nukkumaan…”
Sanoin sinulle hiljaa pelkääväni. Mitä, jos tämä suhde olisikin vain laastarisuhde? Mitä jos tämä ei olekaan todellista?
Sinä hymyilit ja vastasit minulle: “Mitä jos kokeillaan…”
Tulit lähemmäksi, otit lujaa minusta kiinni. Minun oli turvallinen ja hyvä olla. Tuntui, etten koskaan haluaisi lähteä tästä pois.
Kokeillaan! Minkä opetuksen elämästä minulle siinä hetkessä annoitkaan! Kaikkea ei tarvitse tietää varmaksi. Elämä on tässä ja tapahtuu nyt. Silloin päästin irti ja suutelin sinua.
Sinä olit valinnut minut ja minä valitsin sinut, kunnes lähdin maailmalle. Me olimme roihuava palo ja järven jäälle rakennettu talo. Ja minä olin musta hevonen, liian vapaa jäämään paikoilleen.
Musiikintekijä, kirjoittaja, taiteilija. Seikkailija. Multidimensional being. Innostunut ihmemaan Liisasta. Haaveilen kirjan kirjoittamisesta.
SUODATA
