Jäisellä laiturilla makaa mies vatsallaan. Tuulen mukana järveltä pöllyävä lumi tarttuu hänen tummiin hiuksiinsa ja paksuun villapaitaansa. Lämpösaapaan peittämä jalka roikkuu laiturin reunalta. Laituri ja hanki sen alla ovat värjäytyneet punaiseksi suunnilleen siitä kohdasta, jossa miehen pää on. Toisella puolella avannon vieressä lojuu iso Fiskarsin halkaisukirves.
Elli havahtuu alkovissa mökin tuvasta kantautuvaan tömähdykseen ja sitä seuraavaan kiroiluun. Hän tönäisee vieressään makaavaa Anssia voimakkaasti kylkeen.
– Herää! Täällä on jokin mellakka.
Anssi raottaa varovasti silmiään ja nostaa päätään.
– Mellakka?
– Jari juoksi just kiroillen pihalle. Sarakin taitaa olla siellä. Minä menen katsomaan.
Anssi nousee istumaan sängynreunalle. Puhaltaa pitkään ja pyörittelee päätään.
– Odota vähän, minä tulen kanssa. Hän sanoo, mutta Elli on jo pukenut angoravillaisen oloasun ylleen ja kävelee kohti keittiötä.
Anna seisoo rannalla hytisten pitkässä kashmirmekossa. Hän oli kirkaissut nähtyään laiturilla makaavan miehen ja jäänyt paikalleen seisomaan. Ylhäältä mökin suunnasta kuuluu ääniä.
Ensimmäisenä Annan luo tulee Sara, joka oli ollut jauhamassa kahvipapuja huudon kuullessaan.
– Ei… Onko toi Pasi? Sara kysyy.
Anna ei sano mitään.
Heti perässä rantaan saapuu Jari, jonka lämpöhaalarin vetoketju on puoliksi auki. Haalarin alla näyttää olevan vain ohut hihaton aluspaita. Jari juoksee vauhdilla naisten ohi ja on kaatua astuessaan laiturille kun Reino-tossu ei pidä jäisellä pinnalla.
Jari polvistuu miehen viereen. Hän tunnistaa Pasin heti. Jari tarttuu Pasin hartiaan ja alkaa kääntää tätä selälleen. Hän kuitenkin pysäyttää liikkeen ja irrottaa otteensa. Ruumis on jo selvästi kylmä. Veri takaraivolla ja paidan kauluksella on jäässä.
Rantaan tullut Elli kaivaa iPhonen untuvatakinsa taskusta ja soittaa hätäkeskukseen. Vastailtuaan hetken päivystäjän kysymyksiin hän kertoo muille poliisi olevan matkalla. Alue tulisi pitää heidän saapumiseensa saakka koskemattomana.
Yhä polvillaan laiturilla oleva Jari henkäisee syvään ja katsoo ylös hitaasti vaalenevalle taivaalle. Hengiteltyään hetken hän nousee varovasti jaloillen ja tulee muiden luo rannalle.
Vaitonainen seurue kävelee loivaa rinnettä kohti mökkiä. Sara kietoo kätensä nyyhkyttävän Annan hartioille.
– Olisiko jonkun pitänyt jäädä vahtiin? Anna kysyy.
– Kyllä me nähdään sisältä, jos täällä joku liikkuu. Jari vastaa. – Laitetaan vaan pihan kamerat takaisin päälle.
Anssi seisoo mökin terassilla pieni colapullo kädessään. Hän vinkkaa Ellin kanssaan saunakamarin puolelle, kun muut menevät tupaan.
– Tuota, viimeyöstä. Anssi aloittaa suljettuaan oven takanaan.
– Siitäkö sinä haluat nyt puhua?
– Ei muuten, mutta tämä tilanne on minulle vähän … monimutkainen.
– No, jos sinä et huutele, tuskin kukaan mukaan, joten annetaan asian olla.
– Tämä on tietysti epäreilua sinua kohtaan.
– Hei, lopeta heti toi! Minun teki mieli vähän muistella vanhoja ja selvästi teki sinullakin, mutta kuten sanottu, unohdetaan se. Minä en halua sotkea sinun perhe-elämääsi mitenkään.
– Ok, kiitos. Kai…
Puhuessaan Elli kirjoittaa puhelimeensa englanninkielisen viestin, jossa kertoo paluun viivästyvän. ”Asiat mutkistuivat täällä. Selitän kun nähdään.” Hän päättää viestin.
– Mitä luulet, meneeköhän täällä myöhään? Elli kysyy. – Mietin kannattaisiko varata huone kentältä?
– Sinä voit kyllä tulla yöksi meidän vierashuoneeseen, jos tarvitsee.
– Kiitos, mutta ei. Pitäisi lähteä niin aikaisin kentälle.
Elli selailee puhuessaan lentoyhtiön varaussivuja ja siirtää paikkansa iltakoneesta seuraavan aamun ensimmäiseen. Sitten hän sujauttaa puhelimen takkinsa taskuun ja nappaa hyllystä puhtaan kylpypyyhkeen. Hän astuu saunan puolelle ja laskee pesuvatiin hieman vettä kiukaan piipun ympärillä olevasta vesisäiliöstä.
– Mitä luulet, kumpi sen tappoi?
– Miten niin kumpi?
– Jari vai Sara? Me oltiin koko yö yhdessä ja Anna se ei ainakaan ollut.
– Niin joo, se ei olisi satuttanut kirveellä kuin itseään. Mutta voisi kai se olla joku ulkopuolinenkin?
– Lumessa ei näkynyt jälkiä saareen, eikä pois.
– Joo… Olisiko Pasi voinut tehdä sen itse?
– Lyödä kirveellä takaraivonsa murskaksi?
– Äh. En tiedä… Jotenkin vaikeaa edes tajuta, että Pasi on kuollut.
Elli kokeilee vettä kädellään ja huomaa sen olevan viileää. Hän pyytää Anssia ojentamaan kamarin puolelta puita ja kurottaa samalla ikkunalaudalta puukon käteensä.
– Sara kyllä riiteli Pasin kanssa jostain illalla.
– Ai, meni ihan ohi. Milloin tämä tapahtui?
– Se oli heti sen jälkeen kun se pitopalvelun ihminen oli lähtenyt. Ennen savusaunaa.
– Mistäs ne tappeli? Ei kai niistä kohokkaista sentään?
– Ei. Jostain puukaupoista kai, en saanut oikein selvää.
– Varmaan tuon vastarannan hakkuista. Siitä on ollut vääntöä.
– En tiennytkään. Sara haluaisi tietysti jättää puut pystyyn ja Pasi laittaa kaiken nurin?
– Suurin piirtein. Saran mukaan siellä on arvokasta kasvustoa, johon ei saisi koskea.
– Niinpä tietysti. Mitä mieltä sinä olet? Eikö sinullakin ole vielä osuus suvun maista?
– Minusta jotain voisi hyvin jättää hakkaamattakin, mutta haluaisin sinne myös tuulivoimalan. Saatiin asiasta tarjous joku aika sitten.
Elli asettaa puut ja pari nopeasti veistämäänsä kiehistä kiukaan pesään. Päällimmäiseksi asetettu sytytyspala saa kiukaan pian täyteen liekkiin.
– Oho. Milloin sinusta on tullut tuollainen luonnonsuojelija?
– Älä nyt. Kyllä minä olen aina sanonut, että luonnosta pitää huolehtia, kunhan ei mennä mihinkään äärimmäisyyksiin.
– Ja tuulivoimafirma lupasi varmaan hyvät rahat?
– Se tuottaisi keskipitkällä ajalla huomattavasti paremmin kuin puiden myynti. Muut ei innostuneet, pilaisi kuulemma mökkimaiseman.
– Avohakkuuko ei?
– Jättäisi ne rantaan puita.
Lämmin ilma humisee hormissa, pihkainen puu palaa pesässä rätisten. Elli ojentautuu seisomaan. Kiukaan alla oleva tuli alkaa lämmittää saunaa nopeasti. Hän siirtyy kamarin puolelle ja vetää oven perässään kiinni. Vesi olisi hetkessä riittävän lämmintä nopeaan aamupesuun.
– Mutta olisiko vegaanista tappajaksi?
– Se varmaan riippuu.
– Mistä?
– Monestakin asiasta.
– Kuten?
– No, vaikka siitä, puolustaako enemmän eläinten oikeuksia vai onko huolissaan ilmastonmuutoksesta.
– Kumpaa Sara sitten on?
– Sinä kai sen paremmin tunnet.
– Ei me tästä asiasta olla puhuttu, eikä paljoa muustakaan sen jälkeen kun minä aloitin Lontoossa.
– No, jos minulta kysytään niin, kai se enemmän ilmastoa ajattelee, ja luonnon monimuotoisuutta.
– Mites Jari?
– Sehän nyt ainakin omien sanojensa mukaan on lihaa syövä homomies.
– Heko, heko. Tarkoitin, että olisiko se voinut…
– Ei kai? Nehän on kulkeneet Pasin kanssa yhdessä ala-asteelta lähtien. Vaikea kuvitella, että ne olisivat riidelleet tosissaan mistään.
– Niin. Että sisko olisi lapsuuskaveria todennäköisempi tappaja?
– En minä niin sanonut.
– Tavallaan sanoit.
– Älä viitsi saivarrella. Niillä oli kuitenkin riitaa illalla niin, että…
Lause jää kesken kun ulkoa kuuluu moottorin ääntä. Ikkunasta näkyy järveltä lähestyvä poliisin moottorikelkka. Hieman kauempana toinen kelkka seuraa sitä ahkio perässään.
– Nepä tuli nopeasti.
Ensimmäisen kelkan pysähtyessä mökin eteen Jari on jo ennättänyt pihalle tuvasta, jossa Anna istuu sohvalla jalat koukussa torkkupeitto hartioillaan ja Sara availee keittiön kaappeja. Kahvinkeitin puhisee viimeisiä vesitippoja suodattimeen. Jari viittilöi Starbucksin posliinimuki kädessään poliiseja perässään rantaan.
Anssi avaa saunakamarin oven. Tuulenpuuska lyö kylmää ilmaa saunakamariin ja saa Ellin värähtämään.
– Me ei muuten oltu koko yötä yhdessä.
– Häh?
– Minä havahduin kun tulit takaisin sänkyyn. Sun jalat oli jääkylmät.
Anssi astuu terassille ja jättää oven auki.
SUODATA
