Pimeän prinssi

Rosa ei herätessään tiennyt missä oli ja mitä oli tapahtunut. Hänen silmillään oli side, joten hän ei voinut tehdä havaintoa ympäristöstä. Kädet ja jalat olivat myös sidotut. Hän tajusi makaavansa ohuella patjalla ja tunsi suutansa kuivavan.Takaraivossa jyskytti päänsärky ja kaikki jäsenet olivat puuduksissa.Hän yritti huutaa mutta ei saanut ääntänsä kuuluviin, niinpä tietenkin, suukapulan takaa ei paljon apua huudella.Rosa yritti muistella tapahtumia taaksepäin.
Hän oli ollut ystäviensä kanssa baarissa juhlistamassa synttäreitään.Ilta oli sujunut mukavasti, eikä mitään ihmeellistä muistunut mieleen.Joku hänet oli kuitenkin ilmeisesti huumannut ja kidnapannut.Kuka ja miksi ?

Rosa kuulu oven avautuvan ja raskaat askeleet lähestyivät.Ne pysähtyivät aivan hänen eteensä.Rosan sydän löi hurjaa vauhtia,mitä nyt tapahtuu?
Vahvat kädet tarttuivat häneen ja nostivat hänet istumaan selkä seinää vasten.Samat kädet poistivat suukapulan ja samassa Rosa tunsi veden maun huulillaa.Hän joi kulauksittain sammuttaakseen janonsa.Hän oli juuri kysymässä,miksi hänet oli huumattu ja tuotu tähän paikkaan, mikä ikinä se sitten olikin, kun suukapula oli taas äkkiä paikallaan ja raskaat askeleet poistuivat.Oven kolahduksen jälkeen Rosa oli kauhuissaan.Kuinka kauan se tyyppi pitäisi häntä siepattuna,vai oliko jotain pahempaa vielä tulossa…

Niin, mitä sitä ihminen sidottuna ja kaapattuna oikein miettii.Rosa ajatteli läheisiään, kuinka he varmasti huolestuisivat kun eivät saa häneen yhteyttä.Menisi luultavasti pari päivää ennen kuin joku osaisi päätellä jotain olevan vialla.Sitten käynnistyisi etsinnät mutta kuinka täältä kukaan osaisi etsiä, kun ei hän itsekään tiennyt missä oli.Rosa tunsi kauhua ja vihaa henkilöä kohtaan, joka oli hänen vapautensa riistänyt. Hän mietti oliko hänellä vihamiehiä, no ei todellakaan, Entä oliko tämä joku sairas pila.Ehkei sentään.Se olisi liian karmaiseva temppu ystäväpiiriltäkin.

Rosan mielestä oli kulunut ikuisuus, kun ovi jälleen avautui ja askeleet kaikuivat tullen yhä lähemmäksi, sitten ne seisahtuivat aivan Rosan eteen.Rosa henki salpautui, mitä seuraavaksi oli odotettavissa?
“Kun otan suukapulan pois, et huuda, et kysy mitään.Onko selvä ?” Matala miesääni sanoi käskevästi.
Rosa nyökkäsi peloissaan,hänhän tottelisi kyllä.
“Tässä on syötävää, saat itse syödä.Vapautan kätesi, mutta älä yritäkään mitään.Sidon sinut ensin tuohon tolppaan” Hetken päästä Rosa varovasti maisteli, mitä lautasella oli.Hän ei edelleenkään nähnyt mitään, mutta sormet nostivat sämpylän ja hän alkoi ahnaasti syödä, tuskin se oli myrkytetty ja ei sillä ollut mitään väliäkään enää, hyvältä se maistui. Palan painikkeeksi tarjolla oli myös vesipullo.
“No niin, eiköhän tämä ateriointi ollut tässä” Mies sitoi jälleen Rosan kädet mutta jätti suukapulan tällä kertaa laittamatta.
“Kuka sinä olet ?” Rosa kysyi vaikka mies oli käskenyt häntä olemaan puhumatta.”Hiljaa, sinä et kysele mitään.Voit kyllä yrittää huutaa täällä mutta kukaan ei kuule.Naapureita ei ole lähimaillakaan.Sinä puhut sitten kun minä annan luvan”
Rosa nyökkäsi pettyneenä, mitä tuo mies hänestä oikein halusi?

“Otan nyt siteen silmiltäsi, mutta edelleenkään et kysele mitään”

Rosa huokaisi helpottuneena, viimein hän näkisi missä paikassa oli tuon ilkeän roiston kanssa.Hän avasi silmänsä varovasti valoon totutellen.Olinpaikkansa oli suuri autio, vanha tehdashalli. Rosa suuntasi katseensa edessään seisovaan mieheen. Mies oli laittanut kasvoilleen naamarin, ettei Rosa tunnistaisi häntä.Miten ovelaa ! Hänen ulkomuotonsa oli vähän pelottava. Isokokoinen järkäle oli pukeutunut pitkään mustaan kaapuun, jaloissaan raskaat saappaat ja kädet oli verhottu mustiin nahkahanskoihin.Näky puistatti Rosaa siinä määrin, että loi katseensa hetimiten alas lattiaan.Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä,hän ei selviäisi tästä.Tuollainen vastenmielinen tyyppi varmasti kiduttaisi hitaasti ja ottaisi lopulta hengiltä.

“Olen Pimeän prinssi, muuta sinun ei tarvitse tietää” Mies murahti ja asteli tiehensä.

Rosa pinnisteli päänsä puhki miettimällä mitä sellaista hän oli tehnyt, että ansaitsi tulla kidnapatuksi.Hän yritti muistella eilisiltaa baarissa mutta ei,kaikki oli hämärän peitossa.
“Hemmetti soikoon ! Minä haluan ulos täältä ! Kuuletko senkin sadisti !” Rosa hermostui.
Niin, ei häntä kukaan kuullut.Hän oli varmaan jossain keskellä ei mitään.Joskus aikojen päästä hänen luurankonsa ehkä löytyisi. Rosaa puistatti. Hetkinen ! Nyt hän muisti veljensä leikkineen kavereidensa kanssa Pimeän prinssiä.Liittyikö tämä jotenkin hänen veljeensä,omituinen yhteensattuma kuitenkin.

Tehdashallissa kuului omituista rahinaa ja pian Rosa kuuli sieppaajansa äänen ikäänkuin kaiuttimen välityksellä.

“Olet miettinyt kuka olen ja miksi pidän sinua täällä.Siihen on syynsä.Kostan sinulle kaikki vääryydet ja pilkanteot,joita sain osakseni kauan aikaa sitten. Nyt saat luvan puhua”
“Mitä minä olen tehnyt,kun kohtelet minua näin ?Rosa odotti jännittyneenä vastausta
“Minä kerron.Meitä oli kerran poikasakki,joka leikki Pimeyden prinssiä”
“Niin…mitä siitä sitten?”
“Olin se poika joka valittiin viime hetkellä mukaan porukkaan.Varmasti siksi,että en ollut suosittu, mutta viimeinen pala puuttui palapelistä.Pääsin joukkoon ja olin innoissani.Tein kaikkea mitä käskettiin. Hetken leikit meni mukavasti mutta sitten kaikki muuttui.Ehkä he kyllästyivät minuun ja minä en huomannut sitä. He halusivat minusta eroon ja keksivät erinäisiä tyhmiä temppuja pääni menoksi”
“Miten se minuun liittyy?”
“Sinun veljesi oli pahin ja ilkein kaikista. Usko pois, et halua tietää miten kärsin kun hän teki minut naurunalaiseksi”
“Mutta siitähän on ikuisuus aikaa, olitte pikkupoikia silloin. Et voi enää kantaa kaunaa siitä”
“Kylllä minä voin. En ole antanut anteeksi.”
“Minä olen syytön,miksi kostat minulle ?”
“Minähän kostan tässä veljellesi. Pidän sinua täällä ja kas veljesi hätääntyy,huolestuu ja etsii sinua,vaan ei löydä hah ! Tämä on niin palkitsevaa.Tunnen oikein kuinka uusi energia virtaa minuun.Veri kohisee suonissa ja viimein saan oikeutta.”

Rahina voimistui ja samalla täysi hiljaisuus laskeutui avaraan halliin.Rosa tiesi nyt siis tarkalleen miksi oli vangittuna mutta ei osannut yhdistää Pimeän prinssiä kehenkään tuntemaansa henkilöön. Totta taisi olla ainakin se ettei outo tyyppi lukeutunut Rosan veljen hyviin kavereihin. Ei hän kuitenkaan uskonut veljensä olleen niin paha ja ilkeä lapsena kuin Pimeän prinssi antoi olettaa. Kului tunteja.Rosan alkoi olla kova jano.Tulisiko mies kohta takaisin? Mitä seuraavaksi tapahtuisi? Kysymykset risteilivät sinne tänne hänen päässään.

Mitä nyt, mikä tuo uusi ääni oli, Rosa terästi kuuloaan.
Ylhäällä oleva ikkuna rikottiin ulkoapäin.Lasinsirut lentelivät Rosan niskaan,mutta hän ei välittänyt, sillä kun hän käänsi katseensa, hän näki teini-ikäisen pojan uteliaat kasvot tuijottamassa häntä ikkuna-aukosta.
“Hei, auta minua ! Nopeasti, kuuletko? Minut on kidnapattu !” Rosa huudahti ja sai vipinää teinin liikkeisiin. Poika hypähti ikkunasta sisään ja ryntäsi Rosan luokse.Poika sai Rosan vapaaksi ja auttoi hänet jaloilleen.

Poika oli hämmästynyt. “Mitä hittoa täällä tapahtuu?”

“En ehdi kertoa,jos se hyypiö tulee kohta takaisin. Meidän täytyy lähteä täältä”. Rosan ilme sai pojan vakuuttuneeksi ja he lähtivätkin ovea kohti. Se ei kuitenkaan auennut yrityksistä huolimatta. Yhdessä he raahasivat vanhoja puulaatikoita ikkunan alle pinoksi, jotta ylettyisivät hyppäämään sen kautta ulos vapauteen.

He onnistuivat, Rosa huokaisi helpotuksesta ja kiitteli poikaa halaten häntä. Samassa hän huomasi sieppaajansa kävelevän suoraan heitä kohti. Rosa tarttui poikaa kädestä ja huusi: “Nyt juostaan ja lujaa!“

Jos he olisivat katsoneet taakseen,olisivat he nähneet Pimeän prinssin lysähtävän maahan rintaansa pidellen.