Ensin oli valkeus.
Puhdas valkeus, niin kirkas, että valkeus itse sokaistui. Halusi suojaan kirkkaudelta, joka läpäisi kaikkeuden.
Kirkkaus kärsi omasta valostaan aina sokaistumiseen asti. Kirkkaus poltti kuumana palona, kunnes ensimmäiset varjostumat alkoivat muodostua sen reunoille.
Pimeys muodostui suojaamaan kaiken kattavalta valolta. Pimeys oli niin synkkä, ettei mikään läpäissyt sitä ja valo alkoi kadota pimeyteen.
Siellä missä valo ja pimeys koskettivat, alkoi kaikkeudesta irtautua osa.
Pieni osa, joka ei halunnut kuulua kumpaakaan.
Siellä syntyi varjo.
Varjo hyväili valoa ja lepäsi pimeydessä. Valkeus saattoi suojata itsensä varjossa, ilman pimeyteen
vajoamisen pelkoa. Pimeys puolestaan saattoi nousta synkkyydestään ilman pelkoa katoamisesta kaikkeudesta.
Näin alkoi uusi seikkailu, jossa ei kamppaillut valo eikä pimeys, vaan niiden välissä oleva pienuus. Varjo, joka huomasi haihtuvan vähitellen näiden kahden mahtavan voiman välissä.
Varjo ei tahtonut pahaa eikä hyvää. Halusi vain olla olemassa. Varjo tunsi kirkkauden poltteen ja pimeyden
synkkyyden syövän itseään. Varjon kamppailu oli mahdoton. Sillä ei ollut pakotietä eikä paikkaa tässä
kaikkeudessa. Tällöin varjo ei tuntenut enää kipua eikä pelkoa. Siitä olisi kohta jäljellä vain muisto. Varjo,
joka eli hetken suuressa kaikkeudessa kahden suuren voiman välissä. Tietäen, että vain hetken saattoi siinä olla ja vaikuttaa. Varjo hyväili vielä kerran valoa ja syleili pimeyttä.
Sitten varjo oli poissa.
Loistelias kirkkaus ja synkkä pimeys olivat jälleen kahden. Mahtavat voimat olivat palautuneet alkuun. Kunnes kohdasta, jossa nämä kaksi voimaa yhtyivät. Alkoi muodostua osa, joka ei halunnut kuuluakumpaakaan. Tämä pieni osa hyväili valoa ja lepäsi pimeydessä. Varjon aika oli jälleen olla olemassa ja
vaikuttaa tulevan pienen hetken. Olemassa olevan kiertokulku on pieni ja mitätön verrattuna suureen kaikkeuteen, joka on täynnä pieniä ja mitättömiä suuruuksia. Yhdessä muiden kanssa pieni suurenee ja mitättömyys vähenee. Tämän nämä kaksi suurta voimaa huomaa, menettäessään välissään olevan varjon. Joka tuotti turvaa ja mielihyvää pienellä, lyhyellä olemassaolollaan. Kauanko tuleva varjo kestää, ennen kuin siitä muisto vain jää ja uuden syntymää kaivataan
SUODATA
