Syyllisyys

Kellertävänpunainen mies, ei kovin hyvännäköinen, mutta sentään kaksikymmentäneljä, ja kumminkin sen sylissä pitää istua. Ottaisipa se kädet pois paidan alta, kun ei siellä ole mitään. Puusaunan eteinen tuoksuu märälle pyyhkeelle, Linna-shampoolle, pullokaljalle, hielle. On vaikea tulkita muiden ilmeitä, kun ne eivät naura eivätkä ole vihaisia. Kukaan ei sano mitään ainakaan suoraan. Käsi käteen, hypitään lumihankien yli, molemmat ottivat muutaman liikaa. Saadaanko ovi hiljaa auki, päästäänkö äänettä tyhjään lastenhuoneeseen. Miksei se voi jo päästä sisään, niin tämä olisi ohi? Miltä nyt kuuluu näyttää, mitä kuuluu tehdä, mitä ääniä pitää päästää. Kerrossänky on punainen, tai oranssi, ja melko jämerä. Tässäkin huoneessa on leivinuuni ja ruskeanoranssi muovimatto. Ei saa nukuttua kun se jäi tuohon.

Valkoinen, kultainen, kiteinen aamu. Jokainen ulkoeteisen lattialauta nirskuu koppuraksi jäätyneen siniharmaan räsymaton alla kun yrittää päästä sisään kenenkään huomaamatta. Tiukka väliovikaan ei anna synninpäästöä, sen paksut tiivisteet moiskahtavat ja paineaalto puhaltaa hiukset kasvoilta. Keittiön ikkunoiden nurkat ovat huurusta kiteytyneet ja vuotokohtien maalarinteipit repsottavat kolmatta vuotta. Isosta huoneesta kuuluu kaikkitietävä rykäisy kun yrittää päästä huomaamatta ohi. Ruokapöydän oranssi vahapöytäliina muovautuu kuuman lautasen alla. Valkosipulia on taas liikaa. Toisten ilmeet eivät paljasta mitään, mutta ovatko ne vain hyviä peittelemään? Mahassa tuntuu painavalta.

Pienen huoneen kakluuni hohkaa valkoista kylmyyttä. Tekee mieli mennä toppatakki päällä peiton alle, mutta liian isolle villapaidalle kukaan ei ainakaan naura. Keltaruusuiseen päiväpeittoon kääriytyneenä voi nojata sähköpatteriin, joka muuten polttaisi liian kuumana vaatteiden läpi. Itkettää, mutta ei viitsi kun ei tiedä mitä varten. Näissä huoneissa ei muutenkaan ole ovia. Oikeasti on kiva saada olla rauhassa, koko pieni huone itsellä. Uloimmalta ulko-ovelta kuuluu töminää. Naamaa kihelmöi, aivoissa humisee. Hyinen ilma ajautuu pieneen huoneeseen asti, kun väliovi avautuu. Huomenna koulussa ei kukaan tiedä jos ei itse kerro, mutta tämän peräkylätien päässä saa jatkuvasti pelätä.