Mutta nyt sinä olet kadonnut

90-luku. Minä ihailin sinua pienenä. Silloin luulin, että puhut aina totta. Täydensimme toistemme lauseet, eivätkä muut usein ymmärtäneet meidän keskustelujamme. Kuulostimmekin samalta. Mielestäni meillä oli erityinen yhteys. Sinä saatoit olla eri mieltä, sillä kiusasit minua paljon. Minun kavereistani tuli meidän yhteisiä kavereita, jotka sinä tunnuit vievän jollain omituisella tavalla – ehkä vain olit sosiaalisempi kuin minä. Kuitenkin suurin osa halusi palata minun luokseni vuosi toisensa jälkeen. Olit sinäkin vaikea.

90-luku. Lapsena teimme katoamistempun sijaisperheellemme. Jätin sinulle aamuvarhain lapun maapallon muotoiseen säästöpossuusi ja herätin sinut kertoaksesi, että lähden mummulle. Oli perjantai. Luulit nähneesi unta, kunnes tarkistit säästöpossun, ja kotiarestistasi huolimatta pääsit karkaamaan junalle bussilla numero seitsemän. Illalla olimme kaikki kolme yhdessä. Mummu valehteli puhelimessa sijaisvanhemmillemme, ettei meitä ole näkynyt, vaikka olimme vieressä. Katoamistemppumme loppui siihen, kun äiti tuli lauantaina paikalle.

2007. Joskus minä katosin vahingossa sinulta. Olin Riiassa ja jätin käyttämättä paluulentolippuni, koska minulla oli hostellissa liian hauskaa. En ollut ilmoittanut kenellekään, että tulen laivalla ja junalla takaisin sitten kun kaverit siirtyvät reppureissullaan eteenpäin. Sinä olit ollut huolissasi ja miettinyt jopa poliisille ilmoittamista. Minä en tajunnut, että joku olisi voinut olla minusta huolissaan.

2008. Liikuin mielestäni mukavan miehen kanssa, se ei ollut vakavaa. Sinä onnistuit eri kaupungista asti viemään hänet minulta. Teille tuli vakava suhde, jota oli raskasta katsella vierestä. Ex-miehesi sanoi, että olit sanonut, etten minä pärjää elämässä. Kostin sinulle pussailemalla mukavan miehen kanssa kännissä. En tiedä, missä vaiheessa sait tietää siitä.

2014. Alan seurustelemaan. Sinä sanot, että taasko sinä luulet löytäneesi jonkun, mutta tällä kertaa minä oikeasti seurustelen, koska olen kolmekymppinen.

2019 – 2021. Mieheni kuoleman jälkeen olen ollut raskasta puheseuraa, alkoholin huuruista, persistoivan vainoharhaista ja kuuloharhoihini takertuvaa. En tiedä, kuinka paljon olet osallisena minun vainoamisessani ja se turhauttaa meitä molempia. Sinä yrität vaikuttaa siltä, ettet enää kiusaisi minua, mutta huomaan kyllä ne samat merkit kuin lapsenakin.

2021. En ota laisinkaan selvää siitä kuka olet ja mitä tarkoitat sanoillasi. Vaikutat ulospäin hipiltä, mutten usko siihen, sillä olen tuntenut sinut koko elämäni. Piiloviestisi tulevat kyllä minulle läpi, mutten jaksaisi joutua tulkitsemaan niitä. Äidin kanssa et ole jutellut pitkiin aikoihin, minua äiti ei niin ahdista, vaikka ehkä pitäisikin. Minun kanssani olet keskustellut kerran tai pari kuukaudessa. Mutta nyt sinä olet kadonnut.

Tällä viikolla. Osoitteessasi ei enää asu sinun nimistäsi henkilöä. Olet jättänyt opinnot kesken taidekoulussa. Puhelinnumeroasi ei enää ole olemassa. Puhuin kanssasi viimeksi viisi kuukautta sitten, jolloin lähetit minulle syntymäpäivälahjan: Burberryn Brit-hajuveden ja Yves Saint Laurentin punaisen huulipunan. Sain huulipunasta huuliherpeksen ja Brit minulla oli jo ennestään. Vihjasitkohan niillä, että olet muuttamassa ulkomaille? Se tuli mieleen, kun avasin paketin.

Tänään. En pysty nyt lukemaan tenttiin, kun yritän ratkoa mysteeriä, joka ei ole minulle ratkottavissa. Yhtä lailla kuin en pysty ratkaisemaan sitä, kuka lähettää ajatuksia päähäni ja lukee alkuperäisiäni. Vieläkin välillä mietin, että se olet sinä. Sinäkin luulit, että minä olen sinua jahdannut, vaikkei minulla ole ollut sellaiseen lainkaan jaksamista. Kulkeeko tällaiset luulot perimässä? Meillähän ei kuitenkaan ole sama isä.

Vieläkin tänään. Nyt sinä olet kadonnut minultakin, ja arvaan, ettet halua sinua löydettävän. Minua kylmää ja käperryn viltin alle, mutta silti päiväpeiton päälle, jotten joutuisi petaamaan sänkyä huomenna.