Vessapaperirullahäväistys

Kansalainen M tunsi inhimillistä tarvetta ja kävi toilettiin. Istuutuessaan hän huomasi vessapaperitelineessä nököttävän pelkän tyhjän hylsyn. Hän kurotti siis tarvehyllyltä uuden rullan. Silkasta päähänpistosta jälleen yhden ikävystyttävän päivän jälkeen M sujautti pulleuttaan uhkuvan rullan telineeseen väärin päin. Tuntui äkisti jännittävältä pyörittää rullaa vastapäivään, alakautta. Kihelmöivä, uusi kokemus.

Kauan ei kansalaisen tarvinnut odottaa katumusta. Seuraavana aamuna auringonnousun aikaan kuului ovelta pahaenteinen koputus, sillä ovessa oli ovikellokin. Kaksi pitkää, vakavailmeistä miestä lyijynharmaissa univormuissa astui mitään sanomatta sisään, kurkistivat kylpyhuoneeseen, ottivat muutaman valokuvan, ottivat sitten kansalaista kiinni olkapäistä ja veivät mukanaan.

Seuraavassa hetkessä pöllämystynyt kansalainen M sai havaita seisovansa Oikeuspalatsissa. Hänen käskettiin odottaa valtaisan suurien, kullalla kehystettyjen ovien edessä. Pröystäilevällä kalligrafialla oviin oli kirjoitettu YHTEISKUNTAJÄRJESTYKSEN TUOMIOISTUIN.

Lopulta M talutettiin ovista sisään ja oikealle, istuntosaliin numero 4.

M laitettiin seisomaan keskelle salia vaaksankorkuiselle korokkeelle, jolle mahtui juuri ja juuri jalkaterät yhdessä. Syytetyn takana levisivät puolikaaressa istuinrivit kahtena siipenä. Hänen edessään kohosi tuomarin mahtava pöytä, jonka takaa korkealla M:n yläpuolella leimusi autoritäärinen silmäpari.

”Syytetty F1001.86 on oikeudelle toimitettujen todistuskappaleiden mukaan pitänyt vessapaperirullaa telineessään väärin päin”, aloitti tuomari vihaa tihkuvalla äänellä. ”Miten vastaa syytetty: syyllinen vai syytön?”

M ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin myöntää syyllisyytensä.

”Täten siirrymme päättämään tuomiosta. Tutkimme raskauttavia ja lieventäviä asianhaaroja. Tiedoistanne ilmenee teillä olleen myös aiempia rikkomuksia: 15-vuotiaana – tosin alaikäisenä – on teidät tavattu kaatamasta aamiaiskulhoon maitoa ennen muroja. Miten vastaatte?”

Syytetty painoi päänsä.

”Herra tuomari, minulla oli kasvuiässä vaikeuksia käsitellä ahdistusta, joka johtui vanhemmistani, jotka säännöllisesti laittoivat rucolaa pitsansa päälle.”

Salin läpi kävi pehmeä kohahdus, jossa oli hyppysellinen myötätuntoa.

”Oikeus ottaa huomioon, että teidän vinoutumisenne degeneraatiksi on osaksi johtunut teistä riippumattomista olosuhteista. Siitä huolimatta voisin viedä tapauksenne Valtakunnanpäättäjälle.” Tuomari piti dramaattisen tauon. ”Katsotaan kuitenkin”, hän jatkoi kuivalla äänellä, ”olevan yhteiskunnalle hyödyllisempää yrittää vielä kerran sopeuttaa teidät kuuliaiseksi kansalaiseksi. Tuomio tapauksessa tällä päivämäärällä: 4 kk vankeutta uudelleensopeuttamisosastolla nro 7. Viekää pois!”

Ja M vietiin pois. Hän ehti vielä kuulla seuraavan asian käsittelyyn oton: kuolemantuomion täytäntöönpanopäivämäärän asettaminen kansalaiselle, joka oli taittanut kirjansivuja hiirenkorville.

Vankila ei ollut kaukana. Niinpä M marssitettiin jalkapatikassa läpi Keskustorin; Kumouksen jälkeen siellä pantiin käytäntöön julkisia rangaistuksia. Valtavissa jalkapuulaitteissa sovittivat rikoksiaan sadat kansalaiset vaihtelevan pituisine rangaistuksineen: purukumin jalkakäytävälle sylkijät, ostosmarketeissa kärrynsä keskelle parkkipaikkaa jättäjät, parveketupakoitsijat, tekstiviestikeskustelun pienellä kirjaimella aloittajat ja sen sellainen roskaväki.

Jalkapuussa aloittivat kärsimyksensä myös naiset, jotka ennen Kumousta olivat prostituoineet itsensä Spotifyn mainoslukijoiksi; tämän jälkeen heidät ajeltiin kaljuiksi ja määrättiin 10 vuoden täysmykkyyteen.

Tuomitun matka jatkui kohti Keskustorin länsilaitaa. Täällä pantiin toimeen rangaistuksia raskaista rikoksista ”koko ihmiskuntaa kohtaan”. Julkisissa käymälöissä ennen käytetyn käsipyyherullajärjestelmän kehittäjä oli kaikkien hämmästykseksi säilyttänyt henkiriepunsa; sen sijaan häntä ruoskittiin 90 päivää märillä pyyhkeillä. Herkkätuntoinen M painoi kädet korvilleen päästäkseen kuulemasta yksitoikkoisia läiskähdyksiä ja niitä seuraavaa hiljaista ulinaa, mutta seuraavassa hetkessä hän joutui nipistämään nokkaansa sanoinkuvaamattoman löyhkän keskellä: tässä kohdassa viruivat sähkölukon keksijän jäännökset korppien nokittavana jo seitsemättä viikkoa.

Ennen pitkää saavuttiin vankilan edustalle. Koko laitos oli suunniteltu mahdollisimman ankeaksi ja virikkeettömäksi. Kaikki oli harmaata tai väritöntä. Missään ei ollut eläviä kasveja, ei edes ruohoa. Täällä, mietti M hiljaisena, vietän siis seuraavat kuukaudet. Keskellä elokuvissa ääneen keskustelevien laumoja, kaikkien halveksuttavana.

Takorautaisten porttien avautuessa kävi vartion läpi kylmä viima. Kansalaista värisytti.