Tämä vuode, sen lakanat lunta

Viime viikolla, kun valo vielä hohti punaisista vaahteranlehdistä, harkitsin aloittavani elämäkertani kirjoittamisen. Tai ehkä sinun, sikäli kuin niillä eroa on. Milloinpa parempi hetki pohtia elettyä kuin juuri nyt? Yrittäessäni keksiä, miten kertoa elämäntarinani, kysyin äkkiä aivan vakavasti itseltäni: ”Kuka minun elämääni kertoo?” Ajatteles, minä olen luullut olevani oma elämäkerturini; tapahtuuhan kaikki minulle eikä kenellekään muulle. Mutta, olenko minä muka saanut kaiken tapahtuneen aikaan? Naurettava ajatus, kysytään vaikka vanhemmiltani. Hehän ovat kirjoittaneet elämäni alkuvaiheet viimeistä pilkkua myöten. Heidän lisäkseen kaikki ystäväni, työkaverini, minua inhonneetkin ovat lisänneet lauseen, kappaleen tai kokonaisen luvun kirjaani. Ja sinä, enemmän kuin kukaan toinen. Kuinka monta lukua oletkaan lisännyt vain ilmestymällä tarinaani? Ennen sinua minulla ei ollut adjektiiveja, en tuntenut värejä. Elämäni oli yhtä puuduttavaa päälausetta. Sinä olet elämäni paras juonenkäänne, rakas.

Ja näin on kaikkien laita. Sinunkin elämääsi ovat muut kirjoittaneet. Äitisi, isäsi, siskosi, lapsuudenystäväsi – Veera etunenässä – opettajat ja opiskelutoverit, kollegat ja tietysti minä. Ja…se helmikuinen rattijuoppo Insinöörinkadun liikennevaloissa. Hän kirjoittikin elämääsi pitkän luvun. Kirjoitti sen suoraan kehoosi. Murtuneisiin luihisi, katkenneisiin suoniisi. Riisti kynän kädestäsi ja kirjoitti sinut tälle vuoteelle, jonka lakanat ovat steriilit ja kuin lunta, tähän uimahallilta haisevaan huoneeseen, jonka ikkunoita peittävät suljetut sälekaihtimet. Kirjoitti hiukseni harmaiksi ja poskeni märiksi. Ja nyt ylilääkäri haluaa laittaa pisteen viimeisen lukusi viimeiseen lauseeseen. Eihän se hänen oikeutensa ole! Sinä ja minä kirjoitamme toistemme tarinat, niin kuin olemme tehneet tapaamisestamme lähtien. Ei kukaan muu. Mutta, he sanovat että kynä on lopullisesti kädestäsi hervonnut, enkä minä tiedä mitä tehdä. Vuoteesi on kylmä, kuin hauta jo, kuin ulkona riehuva ensimmäinen lumituisku, jota sinä et näe. Minä en tiedä mitä tehdä. Herää, ole kiltti ja herää sanelemaan jatko tälle kaikelle. Ole kiltti, minulla ei ole enää sanoja…