tuuliarayer
Kilpa-ajo
-Hei pistä se yks uus biisi, se Pedro tai jotain! Vellu huusi takapenkiltä lujaa pauhaavan musiikin yli ja keskittyi sitten jälleen käsissään oleviin, pari päivää vanhaan tyttöystäväänsä Hennaan ja juuri […]
Sofia B. kääntyi Koskipuistosta Hämeensillalle ja ajatteli tankoparsaa. Teatterihistorian tentti oli takana ja koittaisi nautintojen aika. Keittiössä odotti torilta ostettu mehukas parsanippu sekä kaikki tarpeet äidin reseptin mukaista kermaista parsakeittoa varten. Sydämessä helisi. Vatsaa kurni.
Aapo E., maansiirtokoneen kuljettaja kolmannessa polvessa, kulki ajatuksia vailla aurinkoisella sillalla katseensa katukiveykseen unohtaneena. Nyt tapahtui seuraavaa: samalla hetkellä, kun Aapo E. havahtui päivän kirkkauteen katseensa nostaen, loi parsainen ajatus onnentäyteisen hymyn Sofia B:n huulille, ja sattuivat hänen sisäisiin näkyihin hukkuneet silmänsä täysin linjaan Aapo E:n silmien kanssa. Kauniin naisen kuva, jonka hymy vielä kauniimmaksi valaisi, osui nuoreen mieheen nuolen lailla. Luuli miekkonen olleensa itse hymyyn syy.
Näin alkoi väärinkäsityksestä pieni, arkinen tarina. Kuin lumouksen iskemänä teki nuorukainen eleen, sanoi Veronkantajan katseen alla jonkin sanasen, jolle hyvän tunteen vallassa oli neitokainen vastaanottavainen. Saatiin perinteitä kunnioittaen sovittua tapaaminen, jonka jälkeen seurasi uusia tapaamisia, kukin edellistä romanttisempi. Oli nuorukainen yhä tuon väkevän näyn sokaisema, ja neitokaista viehti häneen imartelevasti huokuvan ihailun rajattomuus.
Vaan sitä mukaa kun aurinko kävi kierrokselleen aina vain matalampaa rataa, huomasi neito yhä uusien suomujen silmiltään putoavan. Miehekäs parta ei riittänyt korvaamaan yhteisten kiinnostuksen aiheiden puutetta, eikä hemmotteleva kohtelu ollut tarpeeksi pehmittämään tyttöä yksinkertaisille ja kovin vanhoille vitseille nauravaiseksi. Kauniin parin ystävätkään eivät löytäneet samaan veneeseen. Putosivat voikukalta terälehdet yksi kerrallaan.
Ja niin, viilenevässä illassa koitti ero, yhtä luonnollinen kuin hölmistyttävä. Kumpikaan ei osannut siihen syytä kertoa, mutta molemmat tunsivat että näin oli käytävä. Kumpainenkaan ei enää kirkkaasti muistanut, miksi oli yhteen tultu. Eikä jälkeenpäin kummallekaan jäänyt puseron sisään surua sen suurempaa, mitä nyt vähän tyhjä olo.
Vain Sofia B:n äiti jäi sitä ihmettelemään, ettei tyttärelle enää parsa maistunut.
Tykkään kirjoittaa asioista joista en mitään tiedä. Ystäväni Daniil Harms lainasi kuvaansa.
SUODATA