Denis Diderot kirjoittamassa tietosanakirjaa Pariisissa 5.10.1763

…ja vielä loppuun että ”Quod Erat Demonstrandum”. No niin! Siinä on taas yksi oppitunti lisää oikein kunnon vanhanaikaista Valistusta teille, perkuleen kaapueinarit! Hähhähhää! Kyllä teiltä vielä hiippa valahtaa, kun näitä rivejä tavaatte – jos osaatte, mökeltäjät! Että terveisiä vaan täältä huorakortteleista sinne sakastiin, perästä kuuluu…vielä päästän pitkän pierun saatteeksi… Hohhoi. Mutta mitäs – Ämmä! Paas tulemaan ja vähän sassiin sitä muusain nestettä tänne yläkertaan. Ettei pääse sulkakynä kuivumaan LOL! Tuopas muuten samalla ovenavauksella pari tuoretta ja teroitettua, tämä alkaa olla tehtävänsä tässä maailmassa täyttänyt. Päästetään se liittymään muun hanhenraadon seuraksi, eiköstä juu.

Sieltähän se ihanainen saapuu – enkä minä nyt sinusta puhu, luuska. Vaan tästä sisäisesti nautittavasta inspiraatiosta. Kostutetaanpas nyt pilliä oikein huolella. Ei pidä jättää laimin yhtään nurkkaa ja koloa vanhassa puhetorvessa. Varsinkaan näin syntymäpäivänä! Tällä apparaatillahan sitä ihmisten maailmaa eniten muutetaan: käskyjä kajautetaan ja lemmenlurituksia lauleskellaan ja sillä lailla sitä sitten kaikki maailmassa järjestyy paikalleen. Mitä häh? Kyllä näin on, ces’t la vie ja Vive la France!

Ja huomiselle minä annan huutia! Kyllä aiheuttaa paljon enemmän päänsärkyä tämä nykymaailman meno ja ne, jotka antavat sen mennä menojaan. Mikä kuningas tämäkin nyt on olevinaan? Ludvig…XV:kö se oli? Kuinka monta Ludvigia meillä oikein pitää olla, kaikki sitä yhtä ja samaa. Ja kyllä minä tiedän, mitä bordellia se meidän kunkku siellä Versailles’ssa pitää! Sitähän nauraa tämän kadut kerjäläisetkin rähmällään hevonpaskassa. Siivoaisi nyt edes nämä korttelit. Juu juu, ihan itse luudan ja rikkalapion kanssa tulisi! Kyllä kansa tykkäisi! Kunkku lapioimassa sontaa isänmaan rakkaan eteen. Yhdessä niiden pirun kardinaalien, piispojen ja muun taikauskoväen kanssa LMAO! Olisi se näky.

Ette te rahaväki linnoissa ja katedraaleissa ja paavin vessassa siitä mitään tajua, mutta teille minä tätä Encyclopédieta kirjoitan, vaikkei teistä yksikään tästä sivuakaan lue – ettekä mitään ymmärtäisi, vaikka lukisittekin. MOT, monet kerrat. Puolet meistä on saanut muutaman sanan takia nauttia tämän maan huokeimmista ”linnoista”, ja sen vaan sanon, että vettä ja leipää tarjoilemalla ei heru tähtiä, pisteitä eikä tykkäyksiä! Turha meitä on syyttää, jos omasta pakasta puuttuu kortteja eikä tapulinne tornissa ole kellolla kieltä. (Muistuikin mieleen, että ”kirkonkellon” hakusanalle on etsittävä kirjoittaja. Ottaisikohan Voltaire tästä kopin? Ei kai, mutta pistän Voltsulle viestiä menemään kumminkin.) Ne on nimittäin ajat muuttumassa, the times they are a-changin’, nääs. Siitähän saisi vaikka iskelmän aikaan… Järjellä sitä pitää asioita nykymaailmassa hoitaa, kato, eikä millään taikatempuilla.

Huhhei, kun on hyvvää. Toisellekin jalalle, tosta vaan. Alkaa kynttilässäkin liekki kummasti kirkastumaan. Pimeät ajat vaativat valoa kansalle. Tänä yönä pistän ylös selvin sanoin, miten valmistetaan oikeaoppinen hevosen loimi. Kunniaksi kaikille niille, jotka tietävät mitä tosi elämä on: työtä ja taitoa, taitoa ja työtä. Eikä mitään divaanilla lekuttelua. Ettäkö ”L’État, ces’t moi”? No, siinä tapauksessa Valistus olen Minä! Hohoo! Mitäs siihen sanotte, bitches! Vielä nähdään, kenen jalat kantavat historiassa pidemmälle: teidän, jotka tarvitsette 900 koiraa ja tuhat hevosta yhden jäniksen kaatoon; vai meidän, jotka tusinan vahvuisina järkytämme perustuksia, sytyttelemme aurinkoja ja siirrämme mannerlaattoja aseistuksena vain sulkakynien pataljoona ja hyvin rasvattu painokone! Ja sen kun viskaatte poseen, niin ku vuonna neljäkytäyheksän. Ette te siitä mitään kostu. Vallankumous tässä vielä tulee ja päitä putoo, jos ei muuten mene perille.

Hyvää synttäriä, minä! Pitkää ikää, valistus! …Akka, lisää kynttilöitä, ilta on vasta nuori!

Huomautuksia: