Kun saavuin eilen Zachodnian asemalle, aavistin jo, kuinka tässä tulisi käymään. Tunne oli vielä orastava noustessani taksiin, ja se vahvistui ja oli vähällä ottaa minussa vallan kiivetessäni portaita pitkin kuudenteen kerrokseen majapaikassani Ochotassa. Niin vietin yhden unohtumattoman yön syleilyssäsi. Heräsin aamulla raitiovaunujen kolkkeeseen, lintujen lauluun ja kaduilla työskentelevien miesten huudahduksiin. Katselin pää kenossa taivaisiin kohoavia rakennuksia, joiden pinta näytti lasiselta, kuin kokonaan valtavankokoisista ikkunoista muodostuvalta. Lähdin kävelemään pitkin Aleje Jerozolimskieta, ja pian olin myyty. Vaikuttavuutesi ei ollut klassista laatua, vaan suurta, ylpeää, hieman ylimielistä, mikä sai minut tuntemaan itseni pieneksi. Halusin olla pieni rinnallasi, jotta sinä olisit suuri ja kätkisit minut sisääsi. Täällä olin turvassa, ihmismereen ja kulmakauppoihin sulautuneena, kaikesta riemuiten. Leipomosi tarjosi minulle aamukahvin kahdeksalla zlotylla, ja nautin sen katsellen ulkona kulkevia ihmisiä, minulle tuntemattomia ja sellaisina pysyviä. Ostin pullollisen mangomehua ja kohotin maljan sinulle. Juomassani oli voimakas elämänmaku. Tämän suurempaa en ollut koskaan kokenut enkä varmasti kokisikaan ennen kuin seuraavan kerran, kun tulisin luoksesi.
Pyöreä mustavalkoinen herätyskello tikittää pöydälläni, seiniä koristavat tähtien kuvat, niiden loisteessa yövyn. Hostellissa, jonka tunnelma tuo mieleen entiset kulta-ajat. Toivoin, että minulla olisi kyky palata menneeseen, siihen aikaan, jolloin en vielä tuntenut sinua, Varsova. Silloin pystyisin selvemmin näkemään eron aikaisemman ja nykyisen välillä. Tämä kaikki oli niin suurenmoista, tämä mukanaan vievä rakkaus, etten voinut kuin elää hetkessä ja toivoa, ettei se koskaan katoaisi. Tätä olin tähänastisen elämäni ajan odottanut. Nyt, kun olen jo luonasi, voin vain muistaa, millaista oli ennen kuin tutustuin sinuun. Olin tyhjä, etsin etsimistäni. Olin käynyt monissa suurkaupungeissa, mutta sinä olit erilainen ainutlaatuisella tavalla, jota en osannut selittää, tai ehkä se meni jo niin paljon surrealismin puolelle, etten olisi kyennytkään. Nautin vain läheisyydestäsi ja siitä, että sain olla vapaa kaikesta menneestä. Ikävät muistot haalistuivat, ja sinä korvasit ne uusilla, kirkkailla ja vivahteikkailla, ja uusi pyyhkäisi entisen pois.
SUODATA
