Saavun sinne illansuussa. Näen Adrianmeren, jota en ole vielä koskaan eläissäni nähnyt. Näen ravintolat ja cocktailbaarit, isot oljesta valmistetut aurinkovarjot. Ihmisiä kävelee rannalla. Valkoinen koira juoksee vastaan. Olin lukenut tästä, olin katsellut kuvia ja aavistanut sinisen meren ja taivaan ihmeen. Liikaa, sanoisin. Melkein liikaa kauneutta yhdellä kertaa. Hengitän syvään. Hennot, keltaiset kukat nostavat päätään. Vuoristo kohoaa harmaana ja suurenmoisena pilviin. Sen rinteet ovat tummanvihreät. Ei epäilystäkään siitä, miksi halusin tänne. Se liiallinen kauneus, ehkä totun siihen. Ehkä nöyrryn sen edessä, olen hiljaa, istun rosoisilla rantakallioilla, katselen, kuuntelen, palvon. En pysty nauramaan, koska silloin kaikki saattaisi särkyä ja näyttäytyä toisenlaisessa valossa. Tahdon säilyttää tämän hetken. Vaikenen turhasta trappistien tavoin. Pidän hauskaa vakavana, iloitsen sisäisesti. Vain harvat ymmärtävät, enkä muuta odotakaan. Tumma ravintolanpitäjä, etelän mies, vilkaisee minua. Ehkä hän ymmärtää mykän kauneudentajuni.
Lähden kävelemään pitkin rantapromenadia. Ihmiset ovat vaihtaneet hellevaatteisiin. Ruskettunut nuori nainen on löytänyt paikan rantakallioiden välistä. Joku, joka on pukeutunut tummansinisiin bikineihin, hymyilee päin ystävänsä kameraa ja pulahtaa veteen. Kivet veden alla ovat pieniä, sileitä, ruskean erisävyisiä ja vaaleita. Odotan uudenlaista tarinaa. Joskus se tulee itsestään, toisinaan taas sitä on houkuteltava esille. Kohtaan meressä, korkealla lentävien lintujen huudoissa, ohi purjehtivassa laivassa ja vihreähavuisten käyrien ja taipuneiden puiden kätkössä uutta luovan voiman. Sen asuinpaikka on täällä.
”Mikä on sinun tarinasi?” kysyy minulta äskeinen ruskettunut nainen, jolla on neonvihreiksi maalatut kynnet.
En ylläty hänen suorasta kysymyksestään. Täällä en ylläty mistään, sillä tämä on satu.
”Olen tullut kaukaa pohjoisesta, jossa on vielä lunta. Vanhempani eivät enää elä, ja kaipaan heitä hyvin paljon, vaikka ymmärränkin, että minun piti päästää heistä irti. Sitten aloin todella miettiä, mitä elämälläni tekisin. Selailin vanhoja matkalehtiä ja muotikuvastoja. Ensin muutin tyyliäni. Olin ennen pikemminkin harmaavarpunen, joka aina joutui väistymään muiden tieltä. Halusin siis uudistua. Luin viisaiden naisten ja miesten kirjoittamia kirjoja sekä suurten runoilijoiden teoksia toivoen löytäväni niistä vastauksia ja ainakin jonkin puolen totuudesta.”
Nainen katsoo minua hieman ihmetellen, hieman vakavana.
”Löysitkö etsimäsi?” hän kysyy.
”Voisin sanoa, että löysin niin paljon, niin monta totuutta, että aluksi ne olivat hukuttaa minut. En ollut koskaan ajatellut, että myös toivottomilla ihmisillä ja itsemurhaajilla on totuus, johon he uskovat ja jonka mukaan elävät. Sain monia mielenkiintoisia vastauksia koko siihenastisen elämäni ajan pohtimiini kysymyksiin. Sitten ryhdyin todenteolla työhön. Tahdoin muodostaa maailmankuvani. Omani, ei kenenkään toisen. Ymmärsin, että vaikka jonkin aikaa pystyisin jäljittelemään niitä ihmisiä, jotka mielestäni olivat eläneet hyvän elämän, esikuvien seuraamisella on rajansa. Minun oli siis seistävä omilla jaloillani ottaen ihanteistani esimerkkiä, mutta tukeutumatta liikaa heistä kehenkään.”
Nainen nyökyttelee. Olemme molemmat pitkän aikaa hiljaa. On keskipäivä. Aallot huuhtovat rannalta hiekkaa. Kuulen koiran haukkuvan lähistöllä. Se juoksee vapaana, riemuissaan tutkimassa rannan hajuja ja tehden tuttavuutta aurinkovarjojen alla makaileviin ihmisiin. Haluaisin kuulla kohtaamani naisen tarinan. Mietin, mitä hän paljastaisi menneestä elämästään. En kuitenkaan kysy. Lopulta nainen rikkoo hiljaisuuden.
”Mitä aiot tehdä tänä iltana?” hän kysyy.
Kohautan olkapäitäni.
”Minulla ei ole erityisiä suunnitelmia.”
”Lähtisitkö siinä tapauksessa kanssani johonkin noista rantabaareista?”
”Mikä ettei”, vastaan aavistaen, että saisin ehkä jo tänä iltana kuulla naisen tarinan. Nousemme molemmat istumaan ja katselemme merelle, jonka rannalla pyyhkeillä maaten olimme puhelleet. Sitten nainen nousee seisomaan ja taittelee pyyhkeensä kokoon. Hän laittaa aurinkovoidetuubinsa ja virvoitusjuomapullonsa kassiin. Teen samoin. Lähdemme kumpikin tahollemme kättä heilauttaen: See you tonight.
SUODATA
