Jalat alle ja äkkiä

Siinä Jussi istui bussin takapenkillä kavereiden kanssa katsellen maisemia sekä jutellen kaikenlaista mitä mieleen sattui tulemaan. Rajanylityksestä oli kulunut jonkin aikaa heikkokuntoista tietä matkaa tehden. Vastaan tuli parhaat päivänsä nähneitä kuorma-autoja. Silti ne vain porskuttivat eteenpäin päästäen peräänsä tummaa savua jota voisi pakokaasuksikin kutsua. Nuorten keskustelu oli käynyt äärimmäisen vilkkaaksi paussin jälkeen. Isompi porukka oli poikennut metsään asioilleen. Kohteliaisuuttaan pois näkyvistä. Pienen matkan päässä pysähdyspaikan reunasta he olivat löytäneet puoliksi sammaloituneita juoksuhautoja. Ne kulkivat selvästi maastossa, vaikkakin jo hyvin matalina. Aika oli tehnyt tehtävänsä. Niistä ei voinut erehtyä mikäli oli historian tunnilla ollut hiemankaan hereillä. Nuo juoksuhaudat olivat selviä jälkiä tapahtuneista taisteluista vuosia, vuosia aikaisemmin.

Nyt he kuvittelivat minkälaista samaisessa paikassa aikanaan oli voinut olla. Jokaisella heistä oli jonkinlainen sukulaisen kertoma tarina kerrottavana. Kuten pojilla usein, niin nytkin kertomukset tuntuivat muuttuvan kilpailuiksi kenellä olisi hurjin juttu. Omalla vuorollaan Jussi kertoi tarinan jonka oli kuullut isosedältään. Tällä oli ollut punatähdellä merkattu revolveri kotonaan ja Jussin kysyessä miten hänellä voisi olla venäläinen revolveri, isosetä kertoi sen olevan salakuljetettu kotiin muistona. Ase oli kuulemma otettu lähitaistelussa voitetulta venäläissotilaan huopikkaasta. Ei muuten, mutta setä oli voittanut vain kiväärillä konekivärillisen vastustajan. Tämä oli päässyt yllättämään hänet aloittaen ensin ampumisen. Luultavasti vihollinen oli pelännyt vielä enemmän kuin isosetä. Tällä kertomuksella hän pärjäsi hyvin muiden tarinoiden kanssa.

Keskustelu jatkui metelin noustessa monesti huudoksi. Jussi nojautui polvi edessä olevaa penkkiä vasten. Hän haki mukavaa asentoa ottaakseen torkut. Seuraavaan pysähdyspaikkaan olisi vielä matkaa. Edellinen yö oli mennyt vähäunisena. Matka jännitti. Etenkin, kun tiedossa oli asuminen vieraan perheen kanssa ja kielitaidossa oli valtavia puutteita. Kokonainen viikko tällaisessa tilanteessa. Jännityksestä huolimatta hän oli matkasta innoissaan. Samanlaisia tunteita oli varmasti koko bussilastillisella.

Lyhyen torkahduksen jälkeen hän heräsi bussin jarrutukseen. Vauhti hidastui selkeästi osoittaen edessä olevan pysähdys. Make alkoi intoilemaan huomatessaan joitakin tyyppejä nojaamassa autoihin pysähdyspaikkalla. Siinä he olivat harmaat housut jalassa, kulahtanut nappipaita päällään useampi ylempi nappi auki jotta kaulakoru näkyisi. Tyylin täydensi hieman liian suuri nahkatakki jossa oli valtavat olkatoppaukset. Make esitti tietävänsä näiden miesten olevan viinakauppiaita. Sieltä pojat voisivat saada loppumatkaksi jotain tekemistä sekä pientä hengenluojaa.

Makella oli yksi tarkoitus, ostaa vodkaa trokareilta. Hän oli kuullut tempun jolla voi katsoa onko pullo avattu ja aine plantrattua. Vade oli heti mukana. He katselivat paljonko rahaa heillä olisi pulloon tai kahteen. Markat olivat hyvää valuuttaa näissä hommissa. Jussi seurasi tilannetta taustalta. Hänellä oli taipumus jäädä hieman sivuun aina, jos ei ollut saanut rauhassa käsitellä asioita. Kuitenkaan hän ei myöskään halunnut jäädä pois kaikesta mahdollisesta. Se johti aika ajoin tilanteisiin joihin hän ei paremmalla pohdinnalla olisi koskaan joutunut.

Sitä ennen he kuitenkin menivät katsomaan hiekkarantoja jotka olivat aikanaan olleet äärimmäisen kuuluisat lomailukohteet. Nyt ne olivat hiljaiset täynnä valtavia neliömäisiä betonimöhkäleitä. Luultavasti niiden tarkoitus oli jollakin tapaa estää maihinnousu tai jotain vastaavaa. Hetken tuota rantaa katsottuaan he kulkivat hiekkapohjaiselle isojen mäntyjen täplittämälle pysähdysalueelle. Sieltä he löysivät nuo liian suuriin nahkatakkeihin pukeutuneet miehet pahanhajuiset savukkeet huulessaan. Make meni juttelemaan heille jotain vajaavaisella kielitaidollaan. Yksi miehistä poistui tuoden pienen Adidaskassin mukanaan. Sieltä hän nosti ison pullon vihreällä etiketillä varustettua vodkaa. Muutaman sanan vaihdettuaan Make sai pullon käsiinsä ja ryhtyi kääntelemään sitä. Tuo toimenpide sai miesjoukon liikehtimään levottomasti. He sanoivat pojille jotain mitä nämä teinit eivät ymmärtäneet. Make jatkoi pullon kääntelyä pyrkien pitämään kasvoillaan asiantuntevan ilmeen. Hän kysyi olisiko heillä enemmänkin juotavaa? Tuo kassia pidellyt mies ryhtyi kaivamaan kassinpohjilta toista pulloa samaa merkkiä. Make otti pullon ojennettuaan ensin ensimmäisen pullon Antsalle joka piteli sitä hermostuneesti, samalla seuraten Maken toimia.

Keskustelu sekä pullojen tarkkailu jatkui oman aikansa. Jussi seurasi kaikkea hieman sivusta pohtien miksei hänellä ei ollut rohkeutta tuollaiseen. Aina, kun jotain jännittävää tapahtui, oli hän enemmän taustalla. Miksi hän ei voisi olla se joka teki jotain erikoista? Kuten silloinkin kun he olivat keksineet heitellä kaverin isän vinyylilevyjä kerrostalon katolta alas. Sen lisäksi he olivat menneet peltikatolla ryömien reunalle katsomaan. Tuo temppu oli järjetön kaikessa järjettömyydessään. Viettävä katto olisi voinut viedä heidät kaikki reunan yli pudotukseen. Oikeastaan jokainen heistä tajusi tilanteen vakavuuden hetkellä jolloin he katsoivat alhaalla olevaan nurmikkoon.

Siinä samassa jokin hänet säpsähtäen takaisin tähän hetkeen. Yksi trokareista alkoi käyttäytymään levottomasti ja puhumaan kiihkeään sävyyn kavereilleen. Eniten kauppaa tehnyt veikkonen nappasi pullot Antsan ja Maken käsistä, nopein liikkein hautasi ne lähimmän männyn juurelle. Muutama nopea tamppaava askel sammaleen päälle, ja siitä juoksujalkaa kohti autoa. Ovet auki ja viimeinen näistä tyypeistä oikeastaan hyppäsi autoon sisälle sen ollessa liikkeellä. Ovien sulkeuduttua auto kaasutti hiekka perässään lennättäen pois paikalta.

Hetkenä jolloin auto pääsi liikkeelle, hyppäsi metsästä ojan yli useampi saman tyylisesti pukeutunut mies. Ensimmäisenä ojan yli päässyt tyyppi nappasi nahkatakin povitaskustaan jotain, pysähtyi vasen jalka hieman oikeaa edempänä, nosti käden suoraksi ja osoitti sillä liikkuvaa autoa. Tuon nopean toimen jälkeen ilmassa kuului kaksi todella napakkaa ääntä kaikuen metsän siimekseen. Pojat tajusivat heti ettei tuo ääni ollut mitenkään ystävällinen, vaan tuli jostain mikä voisi satuttaa, kuten aseesta. Siltä istumalta jokainen heistä lähti nopeasti kohti bussia ja turvaa. Vaikka he eivät olleet kohteena, eivät he myöskään jääneet sitä selvittämään. Kuka tuossa tilanteessa olisi sitä jäänyt tarkistamaan?

Päästyään bussiin he suuntasivat sen takaosaan ja omille paikoilleen. Tuntiessaan turvaa he ryhtyivät katsomaan tapahtumia auton ikkunoista. Metsästä tulleet miehet kulkivat pitkin poikin pysähdyspaikkaa näyttäen levollisilta sekä tietämättömiltä äskeisistä tapahtumista. Ei heitä kiinnostanut bussi tai poikalauma, heitä kiinnostivat mitä autolla vauhdilla poistuneet miehet olivat jättäneet jälkeensä, ja miksi he olivat tulleet heidän alueelleen. Jokainen vähänkin itseään arvostava tyyppi tiesi ettei tälle alueelle ollut lupaa tulla. Se oli liian tuottaisa paikka jaettavaksi.

Bussi seisoi vielä tovin paikoillaan. Se ei poikia haitannut. He pysyttelivät sisätiloissa oikein mielellään. Jussi katseli varovasti muiden tekemisiä ja huomasi miten Make istui yksin selvästi pienimuotoisesti kyynelehtien. Antsa istui Timon vieressä kummankaan sanomatta toisilleen mitään. He hädintuskin kykenivät edes katsomaan toisiinsa päin. Järkytys paistoi heidän kasvoiltaan. Jussi käänsi katseensa takaisin pysähdysalueelle huomaten muun ryhmän tulevan takaisin rannalta. Pian bussi jatkaisi matkaa ja he saisivat rentoutua tapahtuneen unohtaen.

Hiljalleen loput ryhmästä saapuivat autoon ja kaikki oli valmista matkaan. Tuolloin yksi noista paikalla olevista miehistä tuli ryhmän ohjaajan luo keskustelemaan jostakin. Pojat näkivät kaiken ymmärtäen ohjaajan saavan tietää tapahtumista. He istuivat aivan hiljaa jännittyneinä paikoillaan odottaen. Ohjaaja jutteli tuon miehen kanssa vakavalla ilmeellä samalla pariin otteeseen pyrkien pääsemään autoon sisälle. Mies pidätteli häntä vielä hetken ennen kuin hymyili kultahampaan loistaessa. Lopulta ohjaaja astui sisälle, istahti paikoilleen, bussi lähti liikkeelle kaasuttaen takaisin huonokuntoiselle tielle.

Matkaa oli jatkunut hetkisen ohjaajan noustessa ylös ja suunnistaessa kohti auton perää johon Antsa, Jussi, Make, Timo, Santtu, Vade ja Jaska olivat linnoittautuneet. Hän käveli auton heilahdellessa selkänojista kiinni pitäen kohti peräosaa. Sinne päästyään hän katsoi hetken poikia sanomatta sanaakaan. Sen jälkeen hän huokaisi syvään todeten ettei tiennyt mitä oli tapahtunut, eikä ole varma haluaisikokaan tietää. Sen verran hurja tuo ulkona hänen kanssaan jutellut kaveri oli. Tätä lausahdusta seurasi hetken hiljaisuus katseen kiertäessä pelokkaasta pojasta toiseen. Uusi huokaus ja sitä seurannut suhteellisen kimakka nasaalilta haiskahtava toteamus, että tuo kaveri pyysi sanomaan tovereille terveisiä ja oli kuulemma hauska tutustua. Toivottavasti jutut joita he olivat puhelleet jäisivät heidän keskeisiksi. Kuin yhdestä suusta pojat lähes huudahtivat; tottakai!

Bussi jatkoi matkaansa kohti määränpäätään. Yksi asia oli alkumatkasta muuttunut. Enää ei kenenkään tarvinnut komentaa takapenkkiläisiä olemaan rauhallisemmin tai hiljempaa. Koko taka-alue pysyi vaiti matkan viimeiset neljä tuntia. Kenelläkään heistä ei ollut mitään sanottavaa. He olivat omissa oloissa pohdiskellen minkälainen tulevasta viikosta tulisi, jos jo nyt oli tällaisia tapahtumia ehtinyt kokemaan.