Varokaa merirosvoja!
Tuota kuulakärkikynällä oranssille seinälle kirjoitettua tekstiä oli vain pakko lukea. Se oli sijoitettu pisoaarin yläpuolelle juuri sellaiselle korkeudelle jossa katse väkisinkin kohtasi sen. Taustalla soi viereisen teatterin harmonikkamusiikki antaen rytmiä toimitukselle. Hieman varoituksen alapuolella oli pari lyhyempää vastausta edelliseen viestiin.
But why?
Why not?
Mitä siinä pystyi muuta tekemään kuin pohtimaan miksi ja vielä enemmän, että miksei niitä sitten varoisi? Teksti ei jättänyt rauhaan.
Tullessaan sisälle tuohon värikkääseen toimenpidehuoneeseen, hän oli huomannut jonkun olevan kopperossa asioillaan. Pieni liike ja rapina lakkasi välittömästi hänen astuessa sisään. Kaveri istui pytyllä lähes hengittämättä koko sen ajan, kun hän luki tekstiä asioita hoitaessaan. Siinä sai olla todella vahvat keuhkot kaverilla. Vasta käsien pesun aikoihin alkoi kuulumaan erinäisiä ääniä sekä elonmerkkejä tuolta hieman ränsistyneen näköisen oven takaa. Luultavasti pakko voitti ujostelun. Äänimaailma ainakin toi esille tuskaisen pidättämisen vapautumisen. Sen enempää kiusaamatta poloista, asteli hän ulos. Harmonikkamusiikin rytmi voimistui käytävässä ja avonaisesta ovesta kuului iloista rentoa puheensorinaa. Muutama askel ja rappuset olivat edessä. Siinä alas astellessa pystyi käymään läpi teatterin tuotantoa menneisyydestä. Nuo julisteet sitoivat katseen samalla tavoin kuin teksti vessan seinällä. Molemmissa oli jotain lumoavaa sekä mieleenpainuvaa.
Alas päästyään suunta oli selkeän varma kohti tiskiä. Sieltä mukaan tarttui yksi kylmän maittava olut. Se kädessään hän suuntasi pöytään joka oli hieman sivussa hämärässä. Sieltä kykeni seuraamaan muita paikalla olijoita kaikessa rauhassa huomiota herättämättä. Ensimmäisen hörpyn jälkeen pyyhkäistessään vaahtoa viiksistään, hänen ajatukset suuntautuivat yläkerran tapahtumiin. Katse hapuili rappusia kohden. Hänen oli saatava selville minkä näköinen oli kopperossa hengittämättä olleen tyypin olemus. Tuo aika jonka hän oli onnistunut olemaan pihaustakaan päästämättä oli tehnyt vaikutuksen. Siinä yksin istuessaan ja tuijottaessaan hän hymyili, nyökkäsi hieman ja otti ison ansaitun kulauksen. Hän oli ulkona yksin vapaana, ilman vaimoaan. Kerrankin omaa aikaa. Hän, tuoppi ja ravintola jonka menoa tarkkailla.
SUODATA
